Sotilas asui Anjalankoskella, joten pystyimme puuhailemaan vain viikonloppuisin. Vuodenvaihteessa klippasin sen ja kovat pakkaset tulivat kuin tilauksesta.. Sotilaan saapumisesta meille tuli täyteen 3 kuukautta ja vähitellen se alkoi tuntua tutulta ja omalta. Päätin, ettemme tarvitse kenkiä, ainakaan vielä. Liikunta tapahtui pääasiassa pellolle auratulla kahdeksikolla ja pariin kertaan kärryjenkin edessä. (Sotilas paljastui ihanaksi ajaa!) Juoksutin sitä ensimmäistä kertaa meillä ja oikeastaan ratsujuttujen harjoittelu alkoi siitä.

"Se seisoo sisällä toppaloimi päällä, syö ja näyttää äkäiseltä." Lunta alkoi olla varmaan yli metri ja 25 asteen pakkasiin tuhlaantui oikeastaan koko alkukuu. Loppua kohden pakkaset onneksi hellittivät ja Sotilas pääsi ulkoilemaan kahden muun pörröisen pikkuruunan seuraan. Saimme kokonaiseksi viikonlopuksi ihan oman valokuvaajan paikalle, mutta muuten puuhailin lähinnä yksin. Aloin kypsyä synteettiseen ja hieman liian leveään satulaan, joten hankin lampaankarvaromaanin ja ryhdyin etsimään uutta satulaa. Kuvat c. Mirella Ruotsalainen/hertjekker.net

Mitään ei tapahtunut, jos näin voi sanoa. Maaliskuussa olen julkaissut vain kolme postausta eikä niistä yksikään oikeastaan käsittele sitä, mitä puuhailimme. Kameraa en arkistojeni mukaan ulkoiluttanut ainakaan kolmeen viikkoon enkä myöskään muista mitään erityistä tapahtuneen. Uskoisin kuitenkin, että odottelimme kevättä jo kovasti ja olin epämääräisten kelien takia toivottoman laiska.. Kuten aina.

Totesin klippaamisen huonoksi ideaksi - klipatuista kohdista karva lähti vaihtumaan normaalisti, mutta karvaiset alueet pysyivät sitkeästi karvaisina kelin lämpenemisestä huolimatta. Heti lumien sulamisen jälkeen Sotilas pääsi takaisin suurelle laitumelleen (josta se helmikuussa joutui muuttamaan pois) ja ratsastamaankin pääsi muuallakin kuin pellolla. Ruokinta alkoi olla kohdallaan ainakin painon putoamisesta päätellen.

Toukokuun ehdottomasti suurin juttu oli 17. päivän match show Anjalassa. En koskaan aikaisemmin ollut esittänyt hevosta missään enkä odottanut kamalassa karvassa olevalta Sotilaalta kovinkaan kummoista menestystä. Olin haljeta ylpeydestä kun se käyttäytyi täydellisesti ja sai sympaattisimman hevosen erikoispalkinnon! Ratsastamisen suhteen homma tuntui toivottomalta - ".. en ikinä opi ratsastamaan tällä hevosella, mikä on erilainen kuin edellinen." Ajelimme ja vietimme muuten aikaa yhdessä. Sotilaan muutto lähemmäs kotia lähestyi.

Sotilas muutti heti kesäkuun vaihteessa 10 kilometrin päähän laidunpaikalle. Minun kesälomani alkoi ja pääsimme ratsastelemaan jopa kentäntapaiselle. Kaikkein parhainta oli kuitenkin älyttömän hyvät maastoreitit, uskomattoman rauhallinen ja peloton hevonen sekä mahdollisuus käydä uimassa! Ensimmäinen uimareissu oli Sotilaastakin hieman jännä, mutta se innostui touhusta lopulta kuitenkin. Kuukauteen kuului pääasiassa hevoskavereita ja laidunruokaa. (Ja minä aloitin tuskaisen pyöräilytreenini tallimatkojen muodossa..)

Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Sotilas vietti heinäkuunkin laidunpaikassaan. Talvikarva vaihtui viimein kokonaan ja laidun alkoi näkyä linjoissakin. Oma kesälomani loppui alkukuusta, mutta illat omistin täysin molemmille täydellisille miehille. Ensin tukahduttava helle ja sitten jatkuva sade häiritsivät puuhailua Sotilaan kanssa, mutta ehdimme ajelemaan, lenkkeilemään illan mittaan viilenevässä metsässä ja ravuri sai ensimmäisen kosketuksensa maapuomeihin. Juoksuttelua jatkettiin liian pitkäksi venyneen tauon jälkeen. Uimaankin ehdittiin.

Tallin rakentaminen kotona aloitettiin. Sotilas vietti siis vielä elonkuunkin laitumella ja oli oikeastaan kevyemmällä käytöllä kuin koko kesänä. Vietin päivät tupsujalkojen kanssa töissä ja monen hevosen ratsastaminen päivässä vei väkisinkin suurimman osan voimista ja innosta ratsastaa. Hyönteiset söivät Sotilaan korvat verille ja kaikki riimut tuntuivat hiertävän. Puuhailimme paljolti ilman varusteita ja rasvasin korvia viimeisillä voimillani työpäivien jälkeen. Kaikesta huolimatta kesän upeimmat fiilikset hevosen selässä saivat aikaan pitkä suora, montesatula ja tottakai maailman upein ravihevonen! Ensimmäistä kertaa sain oikeasti osani niin monesti ihailemastani ravista, joka tuntui aivan yhtä helpolta kuin näyttääkin.

Sotilas muutti kotiin! Hieman sitä ennen se kävi eläinlääkärillä hampaiden raspausta ja yleistarkastusta varten. Oli kuulemma ensimmäinen hevonen jonka lääkärimme oli nähnyt nukahtavan pakkopilttuussa odotellessaan. Muutenkin siitä oli lähinnä pelkkää hyvää sanottavaa ja hampaat saatiin hoidettua. Talli alkoi vähitellen näyttää tallilta ja vielä ei ollut tietoakaan inhottavista kurakeleistä. Lenkkeilimme auringonpaisteessa ja tutustuimme kotimaastoihin. Pomminvarma ratsuni osoittautui myös juna- ja tiekarhuvarmaksi.

Vähitellen keli muuttui täälläkin sateiseksi ja kuraiseksi, mutta nätteinä päivinä lenkkeilimme kuuden kilometrin päähän hevosystävien luo tai muuten vain hieman pidemmälle. Myös hevosystävät tulivat käymään meidän luonamme. Vietimme ensimmäistä vuosipäiväämme ja osallistuimme match show'hun Kouvolassa. Menestys yllätti varmasti kaikki, sillä Sotilas palkittiin parinsa ykkösenä, lennokkaimpana liikkujana ja se oli Best In Show'n kolmas. Vähitellen säät menivät niin kurjiksi, että talven massankasvatuskausi alkoi..

Talvea oli tuskallista odottaa eikä kengättömällä hevosella ollut mitään asiaa vuoron perään sulaville ja jäätyville teille. Illat pimenivät niin nopeasti, että ratsastaa pystyi vain viikonloppuisin ja silloinkin pääasiassa sateessa. Onneksi saimme naapurin pellon käyttöömme ja se oli sulanakin ainakin juoksutukseen loistava paikka. Puuhailimmekin liinassa paljon aikaisempaa enemmän ja edistystäkin tapahtui odotettua nopeammin.

Ratsupuuhailujen osalta antoisin kuukausi. Liikunnan määrä on jäänyt pitkien koulupäivien ja lyhyen valoisan ajan takia huomattavasti kesää vähäisemmäksi, mutta kaikesta hangessa liikkumisesta on ollut hyötyä. Mahalinja on valunut ikävästi alaspäin ja talvikarva on tehnyt pienestä ja pörröisestä vielä entistäkin pyöreämmän, vaikka muuten se on ihan hyvässä kunnossa. Suurin saavutus taitaa olla ensimmäinen ratsastajan kanssa nostettu laukka, mutta edistys on ollut hurjaa kaikissa askellajeissa. Niin hevosen kuin ratsastajankin rentous on löytynyt ilman satulaa kahlaillessa ja kaikki on huomattavasti mukavampaa ja helpompaa kuin vielä vähän aikaa sitten.