vaik säät kylmenee, on ilmas jotain hyvää.

26.09.2011 - Maisa Hyttinen

Hups. Hippasen unohtunut tämäkin. Mut ehkä maailman loistavin kesätyö, koulu ja pari uutta perheenjäsentä riittää syyks? Uskoisin.

Tihkusateinen ilta Vermossa päättyy harvemmin lupaukseen lähteä kuukaudeksi jonnekin metsän keskelle (paikkakunnalle, jonka sijainnista ei etukäteen uskalla edes arvata mitään) ajamaan varsoja. Halsuan 1200 asukkaan pikkukylä, Keski-Pohjanmaa ja 400 kilometriä kotoa ei vakuuta. Tai ei ainakaan etukäteen. Jälkikäteen kyllä! Parempaan paikkaan, porukkaan ja duuniin ei ois voinu päätyä. Sade, kylmyys, aikaset aamuherätykset ja muutama vajukimpi nelijalkanen työkaveri oli sivuseikkoja. Yöt Kokkolan mäkkärissä, aamulla talliin raahautuminen suoraan illanvietosta, kahvitauolla pöydässä nukkuminen ja kaikki muu loistava toiminta ei välttämättä ollu osa alkuperästä suunnitelmaa, mut teki kyllä reissusta unohtumattoman. Ja ois epäreilua unohtaa kaikki uskomattomat hevoset ja ihmiset. Oli masentavaa tulla kotiin ihme katkeroituneitten ihmisten keskelle. Varmaan missään enää koskaan törmää noin mukavaan ja helposti tutustuttavaan porukkaan. Rahaa ei kotiin asti päässy mut vähän lisää taitoa ja monta loistavaa ja vähän vähemmänki loistavaa kokemusta sen sijaan kyllä. Ei tosiaan kaduta.

nimet 25C3 25B6n41

Kameraton edelleen.. Lainamuru tosin on päässyt taas maailmalle, kauas ja vähän lähemmäskin. Yhtenä nättinä päivänä Forssassa sain ihanan muistutuksen siitä, et miks koko harrastus ylipäätään nappaa. Pistää hymyilyttämään, kun vieras ihminen tunnistaa radan varresta ja tulee suoraan kertomaan, miten on hienoa, että joku jaksaa kiertää ympäriinsä ja miten kuvat on joka kerta odottamisen arvoisia. Tuli hyvä mieli. Hyvä mieli kyllä tuli viikon parin takaisesta täsmäiskusta Redsvenin ravitallillekin. Pisteet taas loistavalle hevosten esittäjälle, lainamurun omistajalle ja hevoset kuvattavaksi antaneelle. Harrastaminen oli taas harrastamisen arvosta.

DSC 1434

Monen pitkän ja tuskallisen huutokilpailun ja kieron neuvottelun päätteeksi - kahden hevosen häkellytetty omistaja! Oon ihan totaalisen myyty Prinsessan nyt kolmevuotiaalle pojalle. Siitä kasvaa älyttömän ihana pikkuheppanen. Eikä vanhemmassakaan herrassa valittamista. Hassua, että kymmenen vuotta sitte salainen haave oli omistaa se jumalainen opetusmestari ja nyt niin vaan kävi. Prinsessan lähtemisestä on 8 kuukautta, ehkä ensimmäistä kertaa tuntuu näin hyvältä.

AAARGH

Vaikka kaikki on kaikin puolin niin hyvin, ettei paremmin oikeastaan edes voi olla, niin.. Tähän koulustressiin saattaa vaikka kuolla.

moniiki asioita voi saada monta ja paljon,
mut se just elämäs on uskomatonta,
et yks voi tehä onnellisemmaks ku monta..

Törmäillään somessa!

Voit seurata kirjoittajaa hevosineen Instagramissa @maisahyttinen. Facebookissa palvelee sivu Hevosvalokuvaaja Maisa Hyttinen.

Someja sopii käyttää myös yhteydenottokanavana esimerkiksi kisakuvatilauksissa ja muissa rennoissa yhteydenotoissa.

Ammatillisesti relevantimpaa sisältöä kannattaa etsiä LinkedInistä. Verkostoidun mielelläni!

Virallisemmissa asioissa voi laittaa sähköpostia osoitteeseen maisa.hyttinen@123ride.fi.

Muista myös Hevoslehti RIDE!