Ratsastaminen sateessa oli hauskaa vaihtelua eilisen helteen jälkeen. Viimepäivinä ollaan lenkkeilty runsaasti ratsain, joten älyttömän lämmin iltapäivä tuli käytettyä paremmin pellolla liinan kanssa. Se sopi omaan aikatauluuni muutenkin hyvin - illan vietin Jokimaalla raveissa. Eilen sain vähän aitaustarvikkeitakin, joten viimeistään ensi viikolla pellolle rakennellaan pieni laidun. Sotilas ei enää näytä kantavalta, antaa vihreän korjata tilanne.

Juoksuttelu on viimeaikoina ollut lähinnä energian purkamista. Tälläkään kertaa en ihan aina tiennyt mikä askellaji on käytössä.. Mikä milloinkin, mutta poikkeuksetta meno oli vähän huteraa ja tasapainotonta. Se keskittyminen ja tasapaino, joka syksyllä saavutettiin, katosi kevään mittaan johonkin. En ole ottanut paineita sen uudelleenetsimisen suhteen. Keskittyminen löytynee yhdessä puuhailun kautta ja pitkät maastolenkit pitkin metsiä tekevät nopeasti ihmeitä fyysisellä puolella. Talven rasvakerroksen huvetessa Sotilaan lihaksetkin ovat mielestäni tipahtaneet hieman, joten ruokintaa pitänee muuttaa Sotilaalle mieluisaan suuntaan. Onneksi kyseessä on luonnostaan lihaksistoltaankin tuhti kaveri - painonnostaja-look syntyy vaivattomasti.

Pikkusisko on ahkerasti roikkunut mukana kameran takana ja eilen sen edessäkin! Eli pitkästä aikaa minäkin käväisin kameran oikealla puolella. Tulos vähintään tyydyttävä. Joskin suurelta osin kuvattavien ansiosta. Käykäähän katsomassa kaikki eilisen kuvat täältä!

PS. Pääsin kesäksi töihin pakkaamaan mansikoita! Tuntipalkka, viileä työtila ja seitsemän kilometriä lyhyempi työmatka kuin viime kesänä. Päivät alkavat järkyttävän aikaisin, mutta melkein koko päivä jää onneksi vapaaksi muille harrasteille. Viime kesän hevostyöt söivät mielenkiinnon puuhailla Sotilaan kanssa, tänä vuonna haluan keskittyä omaani. Siitäkin huolimatta, että hevostyöt vetävät tavalla tai toisella väistämättä puoleensa.