Eihän Sotilas tullessaan ollut kovin erityinen. Tylsän näköinen pieni ruuna lyhyellä kilpailuhistorialla ja pitkällä sairaskertomuksella. Sellainen hajuton ja mauton tyyppi, joka tekee tasaisen hyvää työtä eikä aiheuta kennellekään hankaluuksia. Huomasin pian, että itse asiassa aika moni haluaisi juuri sellaisen hevosen.

Nyt kun kaikki on tietyllä tapaa ohi, haluaisin sanoa muutaman sanan juuri erityisyydestä.

Ei se sattumaa ollut, että ihan tavallisen Sotilaan arkea seurasi kaikkein aktiivisimpina vuosina kymmeniä tuhansia silmäpareja. Tahdoin ihan vimmatusti näyttää, kuinka arvokas ja erityinen hevonen voi olla ravitaustastaan huolimatta - tai juuri sen ansiosta. Väänsin rautalangasta luultavasti jokaisen näkökulman ja kokeilin kaikkia vaikuttamisen keinoja.

15-vuotiaan itsevarmuudella aloitin tietysti provokaatiosta, mutta koska somessa riiteleminen ei tälläkään kertaa johtanut haluttuun lopputulokseen, piti vaihtaa taktiikkaa. Kriittinen someyleisö kuitenkin haastoi katsomaan sekä sisältöjä että hevosenomistajuutta uusista kulmista.

Kirjoitin ensimmäisen blogitekstini helmikuussa 2011 ja sen jälkeen syntyi satoja hevosen omistamista ja hevosurheilua käsitteleviä artikkeleita. Välillä osui paremmin ja välillä vähän huonommin. Olen halunnut säästää kaikki vanhatkin julkaisut, jotta voisin muistuttaa itseäni ja ehkä vähän muitakin siitä, että kaikki ovat aloittaneet jostain, eikä senkään jälkeen aina mene maaliin. Pääasia, että on aloittanut ja uskaltaa kokeilla.

Vuosien varrella opettelin kertomaan rakentavasti miksi pidän ravihevosista niin paljon ja miksi muidenkin ehkä pitäisi.

Nykyään tilanne on onneksi jo parempi, mutta 10 vuotta sitten stereotypia ravihevosesta oli arka, stressaantunut ja riutunut. Niiden mielikuvien vastapainoksi halusin kertoa millaisia hyviä ominaisuuksia jalostuksella on saavutettu ja miten ravurin urapolku vaikuttaa hevoseen positiivisesti.

Sotilas oli tähän tehtävään erinomainen esimerkkihevonen.

Oli helppo havainnollistaa, kuinka saamme lämminverijalostuksen tuloksena yhä palvelualttiimpia ja mutkattomampia hevosia. Kestävää kilpahevosta jalostettaessa rakenteellisetkaan äärimmäisyydet eivät ole enää nykyaikaa. Puhumattakaan siitä, mikä on lopputulos, kun hevonen on koulutettu johdonmukaisesti ja reilusti, valmennettu laadukkaasti ja se on elänyt monipuolista arkea.

Sotilas oli kiltti, rohkea, älykäs ja optimistinen hevonen, joka edusti kaikkea sitä hyvää, mihin raviurheilussa uskon.

Se oli erityinen minulle, mutta onnistuin osoittamaan sen myös muille. Moni tykkää kertoa pelastaneensa entisen juoksijan, mutta Sotilaassa ei ollut mitään korjattavaa tai pelastettavaa. Se oli niin hyvä juuri siksi, että se oli taustaltaan kilpahevonen. Yritin näyttää sen mahdollisimman monella tavalla, ja arkisten tarinoiden kautta Sotilas muutti monen käsitystä siitä, millaisia ravihevoset ovat.

Tämä on tietenkin vain yksi monista näkökulmista siihen, millainen merkitys Sotilaalla on minun elämääni ollut, mutta Sotilaan poismenon myötä tämä projekti tulee lopullisesti päätökseensä. Toivon, että muut hevosenomistajat jatkavat työtä sillä aikaa, kun itse mietin seuraavia tavoitteita.