Kaviot ja kengittäminen. Arkisista toimenpiteistä ehdottomasti monimutkaisin ja raastavin. Ainakin siinä tapauksessa mikäli se vaatii muutakin kuin oikeankokoiset jotkin-vain-kengät ja sarjatyövuolun. Hevosen käyttö, rakenne, liikkeet, jalka-asennot, kavioiden laatu ja mahdolliset loukkaantumiset vaikuttavat paljon siihen mitä kavioille tehdään, miten ja kuinka usein. Kevyellä käytöllä olevan terveen perushevosen pystyy harrastajakin kengittää kurssipohjalta, mutta monessa tapauksessa kuka tahansa ammattilainenkaan ei ole riittävän hyvä. Sotilas on jossakin näiden ääripäiden välillä, joskin viime aikoina lähestynyt kovaa vauhtia jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Sotilaan ehdoton etu on se, että sen jalat ovat niin suorat kuin hevosella voi olla. Kaviot kuluvat kengittäkin tasaisesti eikä niitä tarvitse vuolla kovin erikoisesti. Sillä on suorat liikkeet ja lyhyet jalat mahtuvat masun alle helposti, liikkuminen on muutenkin helppoa ihan luonnostaan. Etenkään matala ravi ei kestä kovin painavia kenkiä (ja pitkät hokit vaativat syksyllä totuttelua), mutta muuten liikkeet eivät aiheuta kengitykseen lisähaasteita. Pelkän käyttönsä puolesta Sotilas pärjäisi ihan hyvin sekä kengillä että ilman.

Mutta sitten päästäänkin kavion laatuun ja loukkaantumisiin.. Se on selvä, että jatkuvat loukkaantumiset haittaavat kavion aineenvaihduntaa ja verenkiertoa. Joka kerta koko alakerta menee sekaisin moneksi kuukaudeksi. Sotilaan kavioaineksessa ei varsinaisesti ole vikaa - se ei ole vuollessa muovailuvahaa, mutta kavion seinämät ovat aika irtonaiset ja irtokengät lohkaisevat helposti mukanaan isoja palasia. Viime talven lämpökuvissa kaviot olivat selvästi liian kylmät. Huono verenkierto selittäisi monen monta ongelmaa, sekä jalkojen että kavioiden terveyden osalta. (Se on mm. eräänä kesänä laitumella tiputtanut säteensä pois kokonaan..)

Tullessaan Sotilaalla ei ollut kantoja käytännössä ollenkaan. Yleensä kavio kasvaa kannalta kaikkein hitaimmin, ja kun ottaa huomioon kuinka hitaasti Sotilaan kaviot kasvavat, niin meillä kantoja kasvateltiin vuosi jos toinenkin. Pitkään ne kestivätkin, mutta vajaat pari kuukautta kevyttä kesänviettoa kengättä söivät kaviot ihan uskomattomaan kuntoon. Kannat katosivat taas kokonaan. Aavistuksen vennot vuohiset ja kannattomuus on jänteistään vaivaisen hevosen kanssa todella huono yhdistelmä.

Tilannetta on kaikin keinoin yritetty pelastaa. Sotilas on pari kuukautta syönyt Cavalorin Hoof Aid Specialia, jonka pitäisi vahvistaa kasvavan kavion laatua huomattavasti. Varsinaista vaikutusta ei vielä voi sanoa, mutta ainakin se on maistunut Sotilaalle hyvin. Kaviot pääsivät kulumaan sen verran lyhyiksi, ettei kengittämällä varsinaisesti voitu tilannetta parantaa. Etukavioiden arat pohjat kuitenkin suojattiin Shocktamer-välipohjilla, jotka ovat kovilla pohjilla liikkuvalle hevoselle hyväksi muutenkin. Ne ovat osoittautuneet oikein toimiviksi! Sotilas polkaisi pari viikkoa sitten toisen etukenkänsä irti ja välipohja lähti siististi mukana. Takaisin alle vain, hyvin pysyy!

Jännevammojen kanssa ei ole varaa liukastella, joten tilsakumit ovat talvella ihan ehdottomat. Olen kuitenkin ollut sen verran tyytyväinen nykyiseen välipohjaratkaisuun, että ensi talvena tilsakumien sijaan taidetaan jatkaa välipohjilla. Shocktamerit (kuva vasemmalla) ovat kestäneet nyt kesällä hyvin, vähän mutaisessa tarhassakin. Talveksi pohjat ja kulutus kuitenkin kevenevät sen verran, että Razerin Propadit (kuva keskellä ja oikealla) voisivat olla varteenotettava vaihtoehto. Säteen kohdalla olevan pehmusteen pitäisi aktivoida kavion verenkiertoa ja nostaa kaviota kannalta aavistuksen. Sinällään aika kallista hupia - Shocktamerit maksavat 20 euroa /pari, Propadit noin 25e/pari. Jalkojen terveydelle on kuitenkaan paha laittaa hintalappua..