Olisko sussa sitä samaa kipinää kiivauden? Vai oppisinko sulta sellaista rauhaa, mistä mä haaveilen?

14.10.2018 - Maisa Hyttinen

Ratsastuskoulu Kaviohovilla oli erittäin hyvä maastakäsittelyä käsittelevä Facebook-postaus aiemmin tällä viikolla. Maastakäsittely aiheuttaa terminä ristiriitaisia tunteita, mutta tämä tiivistää omat ajatukseni todella hyvin.

"Lieneekö sillä niin väliä miten hevosta taluttaa? \_Taluttaminen on mm juurikin sitä jokapäiväistä "maastakäsittelyä" jota jokainen hevosten kanssa touhuava tekee. Hevonen oppii jokaisesta näistä tilanteesta jotain, joko - meidän ihmisten kannalta - hyviä tai huonoja asioita."_ - Kaviohovi

Usein hevosen käytösongelmiin tarjotaan ratkaisuksi maastakäsittelyä. Perinteinen maastakäsittelyn starter kit sisältää naruriimun, pitkän köyden tai liinan ja koulupiiskan. Varustautumisen jälkeen suunnataan kentälle käsittelemään - peruutellaan, väistellään ja pyöritellään narua ilman sen kummempaa teoriapohjaa, kokemusta, suunnitelmaa tai tavoitteita.

Tämän jälkeen hevosen pitäisi kunnioittaa ihmisen tilaa ja käyttäytyä arkitoimissa halutulla tavalla. Mieluiten palvella ihmistä myös ratsain/valjaissa aiempaa paremmin. Harvoin näin käy.

Kuulostaa lähinnä ilkeältä kärjistykseltä, mutta tällaista on ollut se "maastakäsittely", johon olen vuosien varrella harrastehevosten kanssa törmännyt. Tehdään jotain vain tekemisen vuoksi.

Hyvinkin tehtynä se puolituntinen kentällä kahdesti viikossa opettaa hevoselle huomattavasti vähemmän kuin päivittäinen arkikäsittely. Tarhaan vienti, tarhasta tuonti, ruokinnat, varusteiden pukeminen, riisuminen, jalkojen pesu...

Monen hevosen käytösongelmien juuret ovat epäjohdonmukaisessa peruskäsittelyssä. Lähes yhtä monen hevosen kanssa ratkaisuakin kannattaisi etsiä ensimmäisenä juuri sieltä.

"Hevosen kommunikointi on pääosin kehonkieltä. Pieniä eleitä ja liikkeitä silmissä, sieraimissa, suupielissä... Asentomuutoksia korvissa, niskassa, kaulassa... Painonsiirtoja ja liikkeen suuntaamisia jaloissa, lavoissa... Vain pieni osa hevosenkielestä on äänimaailmaa, hirnumista tai hörinää.

Luontaisesti se yrittää ymmärtää myös ihmisten kehonkieltä siitä huolimatta että ollaan hyvin erilaisia kehoiltamme. Pienetkään muutokset ilmeissä, katseen suunnassa, hartioitten asennossa, hengityksessä, energiatasossa jne ei jää hevoselta huomaamatta.

Eikö olisikin mahtavaa jos oppisi tiedostamaan mitä kehomme liike, painopiste, energia ja suuntaus hevoselle viestittää?" - Kaviohovi

Kuinka tietoisesti ja hyvin luet hevostasi esimerkiksi satuloidessasi sitä? Kuinka pieniin muutoksiin reagoit? Muutatko omaa toimintaasi hevosen eleiden perusteella? Moni havahtuu vasta sitten kun hevonen jo luimii, irvistelee tai käyttäytyy ratsastaessa arvaamattomasti, vaikka se olisi jo viikkoja yrittänyt viestiä epämukavuudestaan esimerkiksi siirtelemällä painoaan puolelta toiselle.

Jos et osaa lukea hevosta harjatessasi sitä, miten voisit osata lukea sitä koulutustilanteessakaan? Siksi "maastakäsittely" on niin harvoin avain onneen, tai edes konkreettisesti avuksi.

Hevoselta pienet eleet eivät kuitenkaan jää huomaamatta. Se havainnoi ja oppii tauotta ja on aina vuorovaikutuksen herkempi osapuoli. Usein ei-toivotut tavat alkavat hyvin pienistä vastareaktioista johonkin ihmisen eleeseen tai toimintaan. Ajan myötä hevonen muodostaa niistä itselleen uusia toimintatapoja. Ihminen voisi ohjata tätä oppimisprosessia helposti haluamaansa suuntaan, mikäli tunnistaisi tilanteen ajoissa. On helpompaa ennaltaehkäistä kuin korjata jälkeenpäin.

Toiset sietävät ihmisen ristiriitaisuutta paremmin kuin toiset, mutta minkä tahansa hevosen kanssa ajautuu kuitenkin lopulta vaikeuksiin jossei eläin koskaan koe tulleensa ymmärretyksi. 500-kiloiselta hevoselta löytyy kyllä keinoja osoittaa tuntemuksensa lopulta niin, etteivät ne jää huomaamatta.

Olen huomannut, että useimmat varmat ja sopeutumiskykyiset hevoset ovat oppineet luottamaan siihen, että ihminen vastaa aina johdonmukaisesti hillitympäänkin elehdintään. Hevosen ei tarvitse reagoida dramaattisesti tullakseen kuulluksi.

Esimerkiksi Sotilas on juuri tällainen - sitä on varsasta saakka kohdeltu hyvin, palkittu hyvästä ja vastattu oikeudenmukaisesti huonoon. Sillä harvoin on tarvetta ottaa tilannetta omiin käsiinsä, koska se kokee vuorovaikutuksen ihmisen kanssa paremmaksi vaihtoehdoksi.

Ns. oikea maastakäsittely sen sijaan on mahtava työkalu silloin, kun hevoselle on tarkoitus suunnitelmallisesti opettaa jotain. Onnistunut koulutus kuitenkin yleensä edellyttää, että perustottelevaisuus on jo kunnossa ja käsittelijä osaa lukea hevostaan hyvin.

Erilaisten koulutusmenetelmien, oppimispsykologian ja palkitsemisen perusteoriankaan osaaminen eivät ole pahitteeksi. Aikuisellekin hevoselle tulee helposti opettaneeksi huonoja juttuja (tai koko harjoittelu menee vain hukkaan), ellei esimerkiksi palkitseminen osu kohdalleen.

Nykyään tarjolla on runsaasti kursseja ja kirjallisuutta, joiden pohjalta pääsee turvallisesti ja johdonmukaisesti alkuun omankin hevosen kanssa.

Voisi sanoa, ettei hevosen kouluttaminen maasta käsin ole juuri sen helpompaa kuin ratsainkaan. Miksi ratsuttajia käytetään niin ahkerasti, mutta muussa koulutuksessa yritetään pärjätä ihan viimeiseen asti yksin?

Törmäillään somessa!

Voit seurata kirjoittajaa hevosineen Instagramissa @maisahyttinen. Facebookissa palvelee sivu Hevosvalokuvaaja Maisa Hyttinen.

Someja sopii käyttää myös yhteydenottokanavana esimerkiksi kisakuvatilauksissa ja muissa rennoissa yhteydenotoissa.

Ammatillisesti relevantimpaa sisältöä kannattaa etsiä LinkedInistä. Verkostoidun mielelläni!

Virallisemmissa asioissa voi laittaa sähköpostia osoitteeseen maisa.hyttinen@123ride.fi.

Muista myös Hevoslehti RIDE!