Saimme lunta, selvisimme -25 asteen pakkasista, koeviikko (ja samalla lukuloma) alkoi eikä päiväkään ole enää ihan niin lyhyt, joten tämä löysäily saanee riittää. Päivä on pidentynyt viimeisen kuukauden aikana ihan hurjasti ja nyt ehdin puuhailla Sotilaan kanssa koulun jälkeenkin. Pelto on nyt jäässä ja luntakin on kertynyt vähitellen jonkin verran, mikään ei enää haittaa liikuntaharrastuksia. En ole kengityttänyt Sotilasta vieläkään, joten maastoon ei ole asiaa ainakaan ratsain, mutta talutellen täytynee lähteä seikkailemaan tukkirekkojen sekaan. (Tiet olivat vuodenvaihteeseen saakka niin pehmeät, että syksyllä kaadetut puut jäivät metsään. Nyt tukkirekkaliikenne on vilkkaimmillaan ja tienvarret täynnä valtavia tukkivuoria..) Pääasiassa taidamme kuitenkin harrastaa ratsain pellolla.

Sotilas inhoaa epätasaista tarhaa (lisää lunta jooko jooko?) ja eilinen hetki liinassa taisi tuntua hyvältä. Jalat eivät kovin usein ottaneet maahan, haha. Pari viikkoa täällä oli ihan hyytävän kylmä ja Sotilas seisoi melkein ympäri vuorokauden naama heinäkasassa ja paksu toppatakki päällä. Se on kasvattanut ihan hyvän sängen (joka toivottavasti irtoaa keväällä vaivatta) enkä joutunut siirtymään useamman loimen taktiikkaan. Yksi paksu riitti. Libbyä ei pakkaset häirinneet ja se aloittelee karvan tiputtamista jo nyt. Siinä turkissa tosin on melkoisesti tiputettavaakin.

Toimeliaisuuspuuskassani pesaisin ainakin melkein kaikki harjat. Ei kovin miellyttävä homma, ne olisi pitänyt pestä jo aikaa sitten. Tykkäisin älyttömästi luonnonharjaksisista harjoista, mutta ihan vielä en ole raaskinut vaihtaa sellaisiin. Yritän pitää varuste- ja krääsähankinnat maltillisina nyt kun asumme vielä kotona, mutta muuton yhteydessä on pakko päästä kasvattamaan tarvikevuorta! Nykyiset varusteet palvelevat loistavasti puuhailuamme täällä, mutta muutto tarkoittaa auttamatta sitä, että ainakin satula on pakko vaihtaa molemmille sopivampaan. En tajua miten se voi vääntää jalkani niin kurjaan ja kipeään asentoon, töissä ei ole samaa ongelmaa yhdenkään satulan kanssa.. Muutenkin nykyiset varusteemme on koottu kenttätyöskentelyn sijaan monipuolista ja kuluttavaakin käyttöä ajatellen. Likaantuminen ja kastuminen ei ole saanut haitata. Eikä ole haitannutkaan! Olen onnistunut pitämään kaikki ehjinä, siisteinä ja sopivina, mutta pieni materialisti nostaa väkisin päätään kun miettii siistiä ratsupuuhailua kentällä, jossa vähän hienommatkaan vehkeet eivät menettäisi arvoaan yhdellä käyttökerralla.. Todellisuudessa tarvitsemme vain uuden satulan ja vähän joka käyttöön sopivat helposti puettavat suojat, mutta..

PS. Huomenna on taas vuoden hirvein päivä. On ikävä prinsessaa. Onhan kaikki hyvin, rakkaani..?