Nyt ollaan aika vaarallisilla vesillä, mut joskus täytyy olla.

15.10.2015 - Maisa Hyttinen

IMG 1916

Huomenna on eläinlääkäripäivä. Sotilas on saanut tämän viikon olla ihan kaikessa rauhassa, yhdessä muuten vain vietettyä aikaa ja lyhyitä liinassa pyörähtämisiä lukuunottamatta. (Kerrankin tenttiviikko ja Sotilaan lomailu osuivat samalle viikolle!) Jännetupen hoitaminen kortisonilla ei helpottanut takapään jäykkyyteen, joten tilannetta on lähinnä seurailtu jonkin aikaa ja huomenna tutkitaan kunnolla. Sotilas liikkuu takaa edelleen aika jähmeästi, mutta on ulkoisesti yhtä oireeton kuin aikaisemminkin. Otin siltä maanantaina kengät pois lähinnä testimielessä ja aamun jäykkyys karsinasta lähtiessä helpotti kuulemma heti. Jalkoja sai väännellä ja käännellä mielin määrin, ja Sotilas oli muutenkin oma helppo ja leppoisa itsensä. Olen aika optimistinen.

Tällaisissa tilanteissa, kun hevonen "selittämättömästi" liikkuu huonosti tai oirehtii lievästi muulla tavoin, pitäisi jokaisen hevosenomistajan pystyä tekemään itse (tai tukiverkostonsa kanssa) alustava kotidiagnoosi. Tai siis listata joitakin potentiaalisia, edes suunnilleen oireisiin sopivia arvauksia joiden perusteella ensiapua voidaan antaa. Etenkin jos kyse on sunnuntai-iltapäivästä ja ainoa hevosen tunteva oma eläinlääkäri on lomalla.. Jokainen hevonen pyrkii ensisijaisesti loukkaantumaan tottakai juuri silloin.

Kaikki alkaa siitä, että tunnistetaan oireet. Hevosen loukkaantuminen tai sairastuminen on aina kauhea paikka; Ensimmäisenä mielessä on sata ja kahdeksan monttutuomiota tarkoittavaa vammaa ja vaivaa, ja hyvällä mielikuvituksella oireita näkee kaikessa ja kaikkialla. Itse ainakin rauhoitun ensin hetken ja katson potilasta sitten aina tietyn mieleen jääneen muistilistan mukaan. Kaikki oireet harvoin näkyvät kerralla ja heti, joten hevosta ja tilanteen kehittymistä täytyy ehkä seurata pari päivää.

Miltä hevonen näyttää? Onko sillä ahdistunut tai muuten outo ilme/asento, joka voisi kertoa kivusta?

Ontuuko hevonen vai onko se "tasaisesti epäpuhdas"? Kumpaan kierrokseen oireet ovat pahemmat?

Vertyykö hevonen liikkuessaan, vai pahenevatko oireet rasituksessa?

Löytyykö käsin kosketellen, painellen tai taivutellen arkoja tai kipeitä kohtia/asentoja, jotka saavat hevosen reagoimaan?

Onko jokin kohta lämmin tai turvonnut? Tuntuuko jossakin poikkeuksellinen pulssi?

IMG 1939

Kun oireet on "tutkittu", voidaan tehdä seuraava lista. Missä vaiva voisi sijaita, ja mistä voisi olla kyse. Otetaan esimerkiksi vaikka Sotilas; iloinen normaali yleisilme, muutamassa päivässä edennyt epäpuhtaus ja jäykkyys liikkuessa (etenkin vasempaan kierrokseen), vertyy jonkin verran liikkuessaan, ei kipeitä kohtia tai epämukavia asentoja, ei turvotusta/lämpöä/pulssia.

Jännevamma - Etenkin vahvasti liikkumiseen vaikuttavissa tapauksissa vaurioitunut kohta yleensä kuumenee ja turpoaa päivän parin sisällä muiden oireiden alkamisesta. Näppärä- ja vahvasorminen voi löytää puristusaran kohdan.

Kaviopaise - Yleensä hevonen pyrkii astumaan pääasiassa kavion kärjellä, kavio lämpenee ja pulssi tuntuu. Selkeissä tapauksissa pihdeillä (tai jopa sormin) kavion pohjasta löytyy puristellessa kipeä kohta. Joskus paiseen aiheuttanut reikä/ruhje löytyy myös. Jalka saattaa turvota hieman vuohisesta, rajusti polveen saakka tai mitä tahansa siltä väliltä. Joskus koko ruumiinlämpö nousee (imusolmukkeet turpoavat jne. tulehdusoireet).

Lihasvamma/-jumi - Lihas tuntuu kovalta tai kireältä ja hevonen reagoi kipeää kohtaa painellessa. Lihaksia on kuitenkin myös todella syvällä pinnan alla, joten pelkkä sively ei välttämättä riitä. Esim jalkoja venyttäessä kipeä lihas saattaa löytyä helposti. Esim. arnikalinimentti, Back on Track, talliloimi, varovainen venyttely ja kevyt liikunta lieventävät oireita.

Niveltulehdus tai muu nivelvaiva - Erittäin epäselvä tilanne. Hevonen reagoi niveltä taivuttaessa tai ontuu sen jälkeen. Jos kyse ei ole rajusta ontumasta, voi niveliä vähän käännellä ja väännellä. Esim. jalan taivuttaminen tiukasti "kengitysasentoon" on helppo tapa taivuttaa niveliä vähän itse. Kipeä nivel saattaa olla kuuma ja turvonnut, riippuu älyttömästi vaivan laadusta ja vakavuudesta. Nivelrikko saattaa tuntua rahinana niveltä taivutellessa.

Meidän tapauksessamme oireet eivät riitä mihinkään. Se voi olla jokin edellämainituista, tai sitten jotain ihan muuta. Etenkin lievissä ja epäselvissä tapauksissa ensiavuksi riittää lämpö (lihaksiin), kylmä (oikeastaan kaikkialle muualle) ja holtittoman riehumisen rajoittaminen. Yleensä oireet lisääntyvät, vähenevät tai muuttuvat joidenkin päivien kuluessa ensimmäisten ilmestymisestä, joten hevosta pitäisi pystyä katsella ja kosketella useampi päivä ilman vainoharhaista panikointia. Karsinaan tai tosi pieneen sairastarhaan sulkeminen vaikeuttaa etenkin liikuntaelinvaivaisen oireiden seuraamista, koska täysi liikkumattomuus voi muuttaa niitä rajusti kumpaan tahansa suuntaan. Silloin kehittyvät oireet eivät välttämättä kerro itse vaivasta mitään.

Tottakai eläinlääkärille voi soittaa saman tien, hinnalla millä hyvänsä. Itseasiassa eläinlääkäri kuitenkin katsoo hevosta melko samanlaisten kysymysten kautta. Jos oireet eivät täsmää vielä mihinkään, annetaan ensiapua ja tarkkaillaan. Käydään lista läpi vaikka aamuin illoin muutaman päivän ajan ja mietitään voisiko oireista nyt päätellä jotain uutta. Oman hevosensa tunteva hevosenomistaja pystyy kuitenkin tekemään ihan saman itse (tai avuksi löytyvien muiden hevosihmisten kanssa). Kaiken voi päivän päätteeksi käydä läpi lääkärin kanssa vaikka puhelimessa. Olettaen tietysti, että oireet ovat sellaisia, ettei ensiapua suurempaa välitöntä hoitoa tarvita.

Törmäillään somessa!

Voit seurata kirjoittajaa hevosineen Instagramissa @maisahyttinen. Facebookissa palvelee sivu Hevosvalokuvaaja Maisa Hyttinen.

Someja sopii käyttää myös yhteydenottokanavana esimerkiksi kisakuvatilauksissa ja muissa rennoissa yhteydenotoissa.

Ammatillisesti relevantimpaa sisältöä kannattaa etsiä LinkedInistä. Verkostoidun mielelläni!

Virallisemmissa asioissa voi laittaa sähköpostia osoitteeseen maisa.hyttinen@123ride.fi.

Muista myös Hevoslehti RIDE!