niin kovin surullista kun ei haudallasi itkenyt kukaan...

07.12.2012 - Maisa Hyttinen

Saving just one horse will not change the world. But surely it will change world .. for that one horse.

Ratsastin Sotilaalla äsken melkein tunnin pellolla lumisateessa ja jäin miettimään järjettömyyksiin asti pyöriteltyä kysymystä - mikä on oikea paikka raviuransa päättäneelle hevoselle. Ymmärrän vaikeiden, vanhojen ja vaivaisten hevosten lopettamisen ellei juuri sitä oikeaa eläkekodin tarjoavaa ihmistä lähipiiristä löydy, mutta miksi lopettaa nuori, terve ja mukava hevonen? Ei kaikista lämminverisistä voi tulla ravihevosia eikä kaikista puoliverisistä hienoja ratsuja, mutta onko oikein viedä terve hevonen lopetettavaksi vain siksi, ettei siitä ole kykyjensä puolesta kilpailukäyttöön? Minun mielestäni ei ole.

Ravihevosen kilpailuoikeuden voi poistaa jos sitä ei tulevaisuudessa halua raviradalla nähdä ja sen voi yhtä lailla viedä ratsuttajalle kuin minkä tahansa muunkin rodun edustajan. Se oppii ratsastuksen perusasiat ihan siinä missä kaikki muutkin hevoset eikä kukaan täysjärkinen tavoittele sellaisen hevosen kanssa kilpauraa kansallisissa. Tosin sinne ei ole asiaa myöskään massiivisilla kylmäverisillä, pienikokoisilla poneilla tai suurimmalla osalla risteytyksistä. Todellisuudessa suurin osa hevosista ei koskaan tule kykyjensä puolesta näkemään suuria kilpakenttiä, joten miksi niiden ratsukoulutus olisi enemmän oikein kuin lämminverisen kouluttaminen? Niiden hevosten kanssa pyrkimyksenä on miellyttävä harrastehevonen, jonka kanssa voi tehdä mahdollisimman monenlaisia asioita ja sellaiseen käyttöön tähtäävässä koulutuksessa lämminverinen on täysin samalla viivalla. Se on sopivan kokoinen (kokoa ja näköä löytyy niin monenlaista, että jokainen varmasti löytää itselleen mieluisan), selväpäinen (mikä tahansa hevonen alkaa epäasiallisissa oloissa häiriökäyttäytyä) ja innokas ja nopea oppimaan. Kaiken lisäksi pienenä varsana aloitetun puuhailun tuloksena on lähtökohtaisesti yhteistyökykyinen ja hyväkäytöksinen hevonen. Miksi sellaisella ratsastamista pidetään silti halveksittavana?

Vihaan sitä, vaikka kuinka raviurheilusta pidänkin, että hevonen lopetetaan mieluummin kuin annetaan jonkun muun yrittää. "Me ei haluta, että se laitetaan kiertoon" on naurettava tekosyy sille, että hevonen on helpompi lopettaa kuin niellä se, että joku muu saattaa onnistua ja menestyä sen kanssa paremmin. Hevonen saattaa olla koko elämänsä yhdellä omistajalla, mutta vaihtaa tallia silti useita kertoja. Omistajan vaihtuminen vaikuttaa siis yleensä vain siihen, että palkintorahat maksetaan eri tilille. Se ei ole millään tavalla perusteltu syy tai oikeutus päättää nuoren ja terveen hevosen elämän lopettamisesta. Jokainen voi tarjota (ja olisi oikeasti velvollinenkin tarjoamaan) omien kykyjensä mukaan parhaan mahdollisen hoidon, mutta on väärin lopettaa hevonen, jolla on paljon elämää jäljellä sen takia, ettei kukaan muu voisi muka pitää siitä yhtä hyvää huolta.

Ymmärrän kyllä, että ravitaustaisella lämminverisellä ei ole minkäänlaista rahallista arvoa ja niitä on päätynyt paljon pikkutyttöjen ratsuiksi ja ne ovat lähinnä ongelmajätettä, mutta ei niin olisi pakko olla. Ja vaikka onkin, niin silti terveen eläimen lopettaminen on väärin. Se ei ole syyllinen omaan arvottomuuteensa ja ajatus siitä, että joku on liian hidas ansaitakseen olla elossa on oikeasti niin julma, että hävettää olla hevosihminen.

---

Huh, avauduimpas. Pelkkä viimeinen lause tosin olisi riittänyt tiivistämään kaiken mitä halusin sanoa, mutta sanoin nyt sitten paljon muutakin. Haha. Todellisuudessa oli ihan hurjan mukava ratsastusreissu vaikka tuolla sataa jotain märkää lunta mikä kastelee hevosen ja jäätyy sitten. Vääntelin karvapalloa tuossa pellolla ja olin taas kauhean ylpeä siitä, miten se tekee aina parhaansa vaikkei välillä oikein ymmärräkään heti mitä siltä pyydän ja yrittää vielä senkin jälkeen kun väsy alkaa painaa. Urhea ja niin hurjan hyvä ja hieno. (Niin, se on edelleen se ravuriksi liian rikkinäinen roska, joka on todellisuudessa maailman kultaisin ja toimivin harrastehevonen. Mukava ratsastaa nytkin, mutta oppii hurjaa vauhtia ratsun temppuja kunhan vain opettaa.) Olisiko teidän mielestänne oikein lopettaa nämä kaikki helmet?

IMG 0301y

Äiti puuhaili Sotilaalle oman jouluvalon. Sisäpuolelta se näyttää vielä paremmalta!

Säännöt:

Vastaa kaikkiin kysymyksiin (10)

Haasta4blogia

Haastan: Roosan, Jennan, Christan ja Tintun

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

Olin pitkään katsellut blogeja ja miettinyt, että mitä jos. Halusin jakaa kuvia ja tekemisiä ylläpitohevosen kanssa, joten en tarvinnut kovin mittavaa kannustusta, että aloitin tämän. Ja sitten tämä vain veikin.

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?

En säännöllisesti enkä kovin mielelläni. Kerran olen ratsastanut kilpaa Porvoon laukkakilpailuissa, mutta muuten pysyn mieluummin kameran takana. Sotilaan kanssa mätsäreitten kiertäminen on ihan hauskaa vaihtelua.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?

Kymmenisen vuotta. En ole käynyt ratsastustunneilla eikä harrastus ole ollut kovinkaan säännöllinen, mutta viimeisen viiden vuoden aikana olen istunut niin monta tuntia hevosen selässä, että se paikannee ensimmäisten vuosien epäsäännöllisyyttä.

4. Koulu vai esteet?

Koulu. En ole kovin kaksinen kouluratsastaja, mutten ole koskaan hypännyt säännöllisesti ja uskalluksenikin on sen mukainen. Pieniä tekniikkaharjoituksia on ihan mukavaa hyppiä, mutta mikään maahan kaivettua korkeampi kouraisee mahanpohjasta.

5. Valmennus vai kilpailut?

Valmennus. En tykkää ratsastaa ryhmässä (ahdistaa kun muita oppilaita seisotetaan odottamassa vuoroaan ja  kaikki katselevat arvostelevasti omaa suoritustaan tekevää ratsukkoa), mutta tilanne on ihan eri, kun ryhmässä on korkeintaan kaksi ratsukkoa ja molemmat keskittyvät omaan ratsastukseensa. Tehokas opetus motivoi aina.

6. Poni vai hevonen? Perustele.

Hevonen. Olen pienestä asti ratsastanut isoillakin hevosilla eikä sellaista poniratsastaja-vaihetta ole ollut oikeastaan ollenkaan. Ponin selässä on ihan kauhean iso ja turvaton olo - matka maahan on lyhyt eikä edessä ole pitkää kaulaa. Muutenkin isot hevoset on aina ollut enemmän mun juttu.

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?

On, kaikki kolme. Hoitohevosia on ollut koko hevosharrastuksen ajan yleensä useita kerrallaan (olen ollut ainoa tallityttö joten kaikki hevoset ovat aina olleet hoitohevosia) ja oman hevosen sain vuonna 2006. Sen jälkeen olen "vuokraillut", lähinnä siis liikuttanut, muidenkin hevosia jonkin verran.

8. Oletko hypännyt maastoesteitä?

Jotain pieniä juu. Jostain syystä ne tuntuu huomattavasti rataesteitä turvallisemmalta vaihtoehdolta eikä niitten hyppääminen jännitä niin paljon.

9. Lempi hevosrotusi?

Jokaisesta rodusta löytyy lemppariyksilöitä, mutta lämminverinen varmaankin. Niistä löytyy niin paljon erilaisia hevosia, että oikeastaan aina löytyy sopiva. Pitkät jalat, liitelevät liikkeet, tarve juosta ja lämminhenkisyys miellyttää vaikkakin niin fyysinen kuin henkinenkin herkkyys on parhautta.

10. Korkein hyppäämäsi este?

~ 80cm. Pelotti.

ak

Törmäillään somessa!

Voit seurata kirjoittajaa hevosineen Instagramissa @maisahyttinen. Facebookissa palvelee sivu Hevosvalokuvaaja Maisa Hyttinen.

Someja sopii käyttää myös yhteydenottokanavana esimerkiksi kisakuvatilauksissa ja muissa rennoissa yhteydenotoissa.

Ammatillisesti relevantimpaa sisältöä kannattaa etsiä LinkedInistä. Verkostoidun mielelläni!

Virallisemmissa asioissa voi laittaa sähköpostia osoitteeseen maisa.hyttinen@123ride.fi.

Muista myös Hevoslehti RIDE!