Jatketaampa tätä nyt sitten.

1. Toivelistani
2. Tavoitteeni
3. Mitä hevoseni syö
4. Hevosblogeja joita luen
5. Mieleenpainuneimmat kokemukseni

Ai että mitä syö.. Kaiken! Mikä tahansa suuhun osuva uppoaa kyllä, täysin hallitsemattomasti. Jalkavaivojen lisäksi ainoa jo ennalta tiedossa ollut "ongelma" oli ylimääräinen sitkeä rasvakerros ja taipumus sellaisen kasvattamiseen. Kuulemma edes kilpatreeneissä ei massua saatu pienennettyä mitenkään. Sairastauolta tullessaan pienen lihavan kylkiluut olivat aika hurjasti kateissa. Toisaalta se oli ihan ymmärrettävää - 6 litraa kauraa päivässä oli vapaan heinän lisäksi pienelle, rauhalliselle ja hyvälle rehunkäyttäjälle ehdottomasti liikaa. Korvienväliä ei paljon sekään kauramäärä ilmeisesti rasittanut. Nykyään pikkukaveri on jopa virkeämpi kuin tullessaan, vaikka nykyinen rehumäärä on vain pieni osa entisestä.

Rauhallisuus ja tasapainoisuus oli jo etukäteen tiedossa, mutta liikkeissään näin miellyttävää hevosta en olisi osannut edes kuvitella. Kaikki on helppoa kun hevonen tekee sen mikä pitää eikä häsellä yhtään ylimääräistä. Se tuo kuitenkin omat ongelmansa - painonhallinta tulee olemaan todennäköisesti tulevaisuudessakin haaste. Ylimääräisiä makupaloja ei voi ylenmäärin jakaa ja sopivasta liikunnasta on pidettävä tiukasti huolta kun hevonen ei treenaa yhtään itse itseään. Oletin jo valmiina olevien ylimääräkilojen muodostuvan suuremmaksikin työmaaksi, mutta asia tuntui ratkeavan itsestään. Kauramäärä pudotettiin kolmasosaan entisestä ja heinää tuotiin tarjolle rajallisesti. Liikunta väheni vielä entisestään jos mahdollista. Suurella kulahtaneella laitumella se sai alkusyksystä ja -talvestakin tyydyttää jatkuvan naposteluntarpeensa ja liikkui rauhassa, mutta jatkuvasti. Myöhemmin talvella liikunta koostui lähinnä hangessa tarpomisesta tarhassa. Muutamassa kuukaudessa ruokinnan muutos alkoi näkyä selvästi ja nyt puolen vuoden jälkeen hevosesta on hävinnyt kymmeniä kiloja ylimääräistä. Hevonen palautui normaalipainoiseksi heti kun se vain sai ruokinnan puolesta siihen mahdollisuuden.

Nykyinen asumisjärjestely on liikuttamisen puolesta huonoin mahdollinen. Koulu ja tunnin ajomatka tallille eivät tue ideaa säännöllisestä liikunnasta. Kylmä talvi ja nyt kevään mukanaan tuomat hevosen alla pettävät tiet eivät nekään mainittavasti edistä. Tällä hetkellä Sotilas asuu tallissa, joka on talvisin vain muutaman asteen ulkolämpötilaa lämpimämpi, joten kovilla pakkasilla heinää joutui olla jatkuvasti tarjolla. Ja pakkasiahan riitti.. Heinänsyönnin ja vähäisen liikunnan vuoksi kaverin mahalinja roikkuu ikävän alhaalla, vaikka muuten ylimääräistä ei enää juurikaan ole. Onneksi se on vain ulkonäöllinen rasite ja korjaantunee helposti. Pääasia kuitenkin on, että jalat tuntuvat kiittävät kannettavan painon huomattavasta keventymisestä. Nyt ne ovat saaneet riittävästi aikaa ja ylimääräinen rasite on poistunut, joten reilun kuukauden päästä voi huoletta alkaa harrastamaan kaverin muuttaessa kotiin.

Pidän sopivan ja suunnitellun ruokinnan merkitystä suurena, vaikka omiani olen ruokkinut aina aika lailla fiilispohjalta ja todennut sen toimivaksi. Omia silmiä ja fiiliksiä on oppinut tulkitsemaan ja nykyään niihin tuntuu turvalliselta luottaakin. Olen toivottoman laiska syöttelemään mitään erityistä. Valkosipuli, rypsiöljy ja kuivatut yrtit ovat ainoat "ylimääräpurkit" mitä tulee käytettyä, lähinnä kuureina. Kauraa ja teollisia rehuja syötän aika huoletta. Koko elämänsä kauraa syönyt hevonen kestää sitä hyvin enkä koe tarvetta käyttää annosmittana desilitraa. Joko sitä syöttää vähintään litran tai ei ollenkaan, muutama desi päivässä ei mielestäni muuta mitään suuntaan eikä toiseen. (Omani ovat olleet helppoja syötettäviä. En ole havainnut kauran määrällä olevan loppujenlopuksi suurta vaikutusta ratsastettavuuteen - Prinsessa oli aina kuuma ja Sotilas ei ole koskaan.) Racingin rehuilla kauraa on ollut hyvä täydentää. Tällä hetkellä Sotilas saa kauran lisäksi Progressia, mutta Prinsessaheppasen kanssa Prixikin todettiin oikein käyttökelpoiseksi perusrehuksi. Kivennäisistä hiekkakivennäistä lukuunottamatta kaikki muut tuntuvat olevan ihan hyviä vaihtoehtoja.

Huhhuh, ihme pohdintaa. Mutta jos jotain tosiaan kiinnostaa se olennainen, niin tällä hetkellä Sotilas syö päivässä 2-3 litraa kauraa (reilu litra aamuin illoin), litran Progressia ja pari desiä kivennäistä (iltaisin). Heinää ilmestyy tarjolle kolmesti päivässä, yhteensä yhden pikkupaalin verran. Kilomääriä on paha alkaa laskemaan, kun paalien välillä on suuriakin painoeroja, mutta heinän määrä on pyritty pitämään hyvin säädyllisenä. Kauran ja lisärehun määrää on tarkoitus lisäillä vähitellen kotiin muuttoa ajatellen. Saattaa kaveri ikävästi laihtua jos ruokinta ei vastaakaan tarpeita siinä vaiheessa kun liikunnan määrä lisääntyykin hurjasti.