Halusin alun perin kertoa Sotilaan paranemisesta (tai kuntoutumisesta, miten vain) sitä mukaa kun asioita tapahtuu, mutta loppujen lopuksi koko syksy ja alkutalvi oli yhtä stressaavaa hässäkkää. Vaikka klinikkalääkäri hymyillen lupasi, että hevonen vähintään jää henkiin, ei energia oikein riittänyt analysoida asiaa blogin puolella kovin syvällisesti. Nyt loukkaantumisesta on 10 kuukautta ja uskallan vähitellen huokaista helpotuksesta. Hevonen tosiaan jäi henkiin ja varovainen arvio kuntoutumisesta harrastekäyttöön näyttäisi toteutuvan. Liukastuminen tai kompurointi on edelleen vaarallista, mutta huolellisuudella valtaosa vaaranpaikoista on helposti vältettävissä. Nyt jäljellä on enää viimeinen kontrolliultra, joten lienee hyvä aika avata vähän viimeisintä kymmentä kuukautta.

Jännevamma ei itsessään ole kovin mystinen juttu. Jänteiden tehtävä on liittää lihakset luihin ja sitä kautta välittää liikkeet lihakselta eteenpäin, toimia iskunvaimentimina ja osaltaan tukea vuohista. Hevosen liikkuessa jännekudos venyy, joka aiheuttaa etenkin ylivenymistilanteissa kudokseen pieniä mikrovaurioita. Mikrovauriot korjaantuvat esimerkiksi kylmähoidolla ja riittävällä palautumisella, mutta mikäli niitä syntyy paljon ja usein, ne heikentävät jänteen venymis- ja kestokykyä. Jänne ei enää kestä samaa venytystä kuin ennen ja sen säikeet katkeavat. Nämä vauriot voidaan nähdä ultraäänellä jännevammaa tutkittaessa. Säikeet voivat repeytyä/katketa myös yksittäisen rajun ylivenymisen seurauksena.

VASEMMALLA ENSIMMÄINEN ULTRAKUVA 5. SYYSKUUTA, OIKEALLA TOINEN 7. LOKAKUUTA

ENSIMMÄISESSÄ KUVASSA NÄKYVÄ MUSTA "AUKKO" ON TUHOUTUNUTTA KUDOSTA, VASEMMASSA KUVASSA UUTTA (VALKOISTA) ON JO PALJON.

MOLEMMISSA KUVISSA NÄKYY MYÖS EHJÄ PINNALLINEN KOUKISTAJA JALAN SISÄSIVULTA. PIENI, KIINTEÄ JA PISARAN MUOTOINEN.

Sotilaan tapauksessa kyse oli jälkimmäisestä. Se laukkasi melko rentoa harjoituslaukkaa tasaisella hiekkasuoralla, kompuroi hieman ja oli seuraavassa hetkessä jalaton. Toinen etujalka putosi alta täysin, ilman mitään räikeää syytä. Ontuminen tottakai pelästytti, harmittomat vaivat harvoin oireilevat niin rajusti. Ensin uskoin, että lavasta hajosi, revähti tai nyrjähti jotain;

" Tasainen niiaus koko liikkeen ajan, ei mitään selvää kipupistettä tietyssä vaiheessa askelta. Paino koko kaviolla, polven ja vuohisen taipumisessa ei silmämääräisesti mitään outoa. Hieman toista etujalkaa lyhyempi askel ja tuskainen ilme jalan ojentuessa eteen. " (KIRJOITIN BLOGIIN NÄIN 13. ELOKUUTA 2014, MUUTAMA PÄIVÄ VAMMAUTUMISEN JÄLKEEN.)

Klinikkalääkäri arveli, että jalka hajosi käytännössä yhteen askeleeseen. Sotilas ilmeisesti astui kavion toinen reuna edellä maahan ja vuohinen pääsi taittumaan pahasti sivulle. Vamma löytyi pinnallisesta koukistajajänteestä, vasemman etujalan kehäluun ulkosivulta.

Jännevammat yleensä oireilevat lämpönä, turvotuksena, puristusarkuutena ja liikkeen epäpuhtautena. Raju ontuminen ei ole kovin tyypillistä ja riippuu hyvin paljon yksilöstä - ontuman perusteella ei voida tulkita kuinka suuri vamma on kyseessä. Oireet ovat muutenkin yksilöllisiä. Sotilaan jalka ei missään vaiheessa turvonnut tai kuumentunut kovin paljon. Puristusarka kohta löytyi vain miehen käsin, minä en saanut mitään reaktiota aikaan vaikka kuinka puristelin. Sen sijaan Sotilas ontui pahasti melkein kaksi viikkoa.

TURVOTUS PAHIMMILLAAN 12. ELOKUUTA. LASER JA BACK ON TRACKIT SULATTIVAT SEN KUITENKIN NOPEASTI. TOINEN KUVA OTETTU 5. SYYSKUUTA.

Vamman suuruus arvioidaan ultraäänikuvien perusteella prosentteina. Alle 25 % vamma on lievä tai kohtalainen, yli 25 % vakava. Ensimmäinen tutkimus kannattaa tehdä vasta pahimman turvotuksen laskettua, 2-4 viikkoa vamman syntymisen jälkeen. Sotilas ultrattiin melko tasan kuukauden päästä loukkaantumisesta ja klinikkalääkärin sanoin kuvassa näkyi pelkkää mössöä. Ehjiä säikeitä löytyi kuitenkin jonkin verran ja prosenttiarvio oli 80. Täystuho. Yhtä suureen repeämään en ole törmännyt koskaan aiemmin.

" Ultraäänitutkimuksessa todettu pinnallisessa koukistajajänteessä 80 % vaurio kehäluun lateraaliosassa. " (ENSIMMÄINEN DIAGNOOSI ORIMATTILAN HEVOSKYLÄN KLINIKALTA 5. SYYSKUUTA 2014, TOIPUMINEN NORMAALIIN HARRASTEKÄYTTÖÖN TODENNÄKÖISTÄ.)

Kontrollitutkimuksia tehdään urheiluhevosille yleensä 6-8 viikon välein kunnes vamma on täysin parantunut. Harrastehevosille harvemmin, osa ultraa kerran tai ei ollenkaan. Sotilas ultrattiin ensimmäisen kerran Hevoskylän klinikalla syyskuussa, toisen kerran marraskuussa ja kolmannen tammikuussa. Vamma lähti paranemaan jopa poikkeuksellisen hyvin. Sen jälkeen jalka ei ole reagoinut ja liikunta on keskittynyt hyvin maltilliseen peruskunnon uudelleenrakennukseen, joten tarvetta lisätutkimuksille ei ole toistaiseksi ollut. Seuraava ja toivottavasti viimeinen ultra on parin kuukauden sisällä. Toimenpiteenä ultraäänitutkimus ei ole kovin kallis - 70-100 €.

TOISTA KERTAA KLINIKALLA ORIMATTILASSA, 7. MARRASKUUTA 2014

Jännekudos on tiivistä sidekudosta, joka koostuu pääasiassa kollageenisyistä (kudoksille tukea ja lujuutta antava proteiini). Säikeiden katkeaminen aiheuttaa jänteeseen tulehduksen, joka tuhoaa kollageenia. Syntynyt vamma voi siis edetä vielä 1-2 viikkoa varsinaisen vammautumisen jälkeen. Tiivis sidekudos uusiutuu hitaasti/huonosti, koska se sisältää vain vähän verisuonia ja aineenvaihdunta kudoksen sisällä on heikkoa. Vaurioihin kasvaa siis uuden sidekudoksen sijaan arpikudosta. Arpikudos tekee jänteestä paksumman ja heikentää sen venymiskykyä, sillä arpikudos itsessään ei kestä venymistä juuri lainkaan. Kerran vaurioitunut jänne ei parane enää koskaan yhtä kestäväksi, mutta arpikudoksen kasvuun ja kestävämmän sidekudoksen uusiutumiseen voidaan pyrkiä vaikuttamaan.

Mitä parempi aineenvaihdunta vaurioituneessa jänteessä on, sitä nopeammin ja paremmin kudos uusiutuu. Runsas turvotus hidastaa vammakohdan aineenvaihduntaa entisestään. Siinä mielessä jännevamman hoito vaatii tarkkuutta, että akuutissa vaiheessa (1-2 ensimmäistä viikkoa) aineenvaihduntaa täytyisi hillitä, ettei tulehdus pääse syömään kudosta. Arpikudoksen muodostuminen on kuitenkin kaikkein nopeinta kolmannella viikolla, jolloin terveen kudoksen aineenvaihduntaa pitäisi tukea mahdollisimman paljon. Akuutissa vaiheessa pelkkä kylmähoito on kaikkein paras, mutta myöhemmin lämpö nopeuttaa aineenvaihduntaa tehokkaasti.

SAIRASKENGITYS - PATENTTIKENKÄ KANTAKIILALLA JA HOKEILLA.

Jännevamman ensiapu on kylmääminen, paljon ja usein. Sotilasta kylmättiin ensimmäiset pari kuukautta neljä tai viisi kertaa päivässä. Yleensä ohje on 15-30 minuuttia, mutta etenkin akuutissa vaiheessa jalan aineenvaihdunta olisi saatava hidastumaan mahdollisimman paljon. Me käytimme jääpalapusseja, jotka pintelöitiin jalkaan niin pitkäksi aikaa, että ne sulivat kokonaan. Akuutti vaihe osui elokuulle, joten helle söi kylmäystehosta osansa. Iho ei reagoinut pitkiin kylmäysaikoihin mitenkään. Ensimmäisen kuukauden kylmäsin molempia etujalkoja - Sotilas käytti tervettä jalkaa selvästi kipeää enemmän ja pelkäsin sen ylirasittuvan. Lisävammoilta vältyttiin.

Pari päivää loukkaantumisen jälkeen Sotilas sairaskengitettiin. Molempiin etujalkoihin laitettiin kevyet alumiiniset patenttikengät. Kipeän jalan kengässä oli lisäksi noin puolen sentin tukikiila kannalla ja kiinteät hokit. Jalka ei missään nimessä saisi livetä alta esimerkiksi tarhassa. Rajusta ontumisesta johtuen terve jalka jätettiin ilman hokkeja, jotta se pyörähtäisi/kiertyisi hevosen painon alla mahdollisimman sujuvasti. Hokit olisivat saattaneet kiertoliikkeessä rikkoa esim. niveliä. Mielipiteet kantakiilan käytöstä jakautuvat aika rajusti. Jalan tukeminen ylös pitkäksi aikaa heikentää jänteen normaalia toimintaa ja elastisuus saattaa kärsiä. Toisaalta tuettuna jänne ei pääse kaikkein kriittisimmässä vaiheessa venymään ja vahingoittumaan vielä pahemmin. Kengittäjämme tiesi mitä teki - ilman kiilaa pahasti revenneellä jänteellä olisi ollut mahdollisuus katketa kokonaan. Ensimmäinen sairaskengitys purettiin reilun kolmen viikon kuluttua. Sotilas kengitettiin ympäri hokkikenkään ja etujalkojen kengät muotoiltiin jalkoja tukevaksi niin, että kengät tulivat reilusti yli kannoilta. Kengitykset maksoivat noin 100 euroa /kerta. Kokenut, taitava kengittäjä osoittautui käsittämättömän arvokkaaksi.

Akuutin vaiheen jälkeen kylmähoitoa jatkettiin, mutta käärin jalat aina iltaisin. Paikallaan seistessään terveenkin hevosen jalkojen aineenvaihdunta hidastuu merkittävästi, joten yöllä sitä täytyy tukea kaikkein eniten. Jo pelkästään kylmä-kuuma -vaihtelu ja esimerkiksi sormin hierominen kiihdyttävät aineenvaihduntaa. Meillä on jo monta vuotta ollut käytössä Back on Trackin pintelipatjat ja loukkaantumisen yhteydessä ne jäivät päivittäiseen käyttöön. Back on Trackin Welltex-kankaan sisältämä keramiikka heijastaa ruumiinlämmön takaisin infrapuna-aaltoina, jotka mm. kiihdyttävät verenkiertoa. Ne sulattivat viimeisenkin turvotuksen ja pitivät huolta siitä, ettei uutta päässyt yön aikana kertymään. Vastoin kaikkia virallisia ohjeita käytin Back on Trackien alla pitkään arnikageeliä. Myös arnika kiihdyttää aineenvaihduntaa enkä halunnut vaihtaa BoT-kääreitä villapatjoihin. Yhteisvaikutus on melkoinen. Sotilas ei iho-oireita ole saanut, mutta varoitus Back on Trackien käyttöohjeissa ei ole turha. Veri ja muut nesteet lähtevät sen verran rajusti liikkeelle, etten ihmettele mikäli joissain tapauksissa ihokin lähtee mukana. Sotilas ei ole koskaan reagoinut hoitoaineisiin kovin vahvasti.

ERILAISIA KYLMÄYSKOKEILUJA. PINTELEILLÄ KIINNITETYT JÄÄPALAPUSSIT PYSYIVÄT TARHASSA PAIKOILLAAN KAIKKEIN PARHAITEN.

Jännevammat ovat urheiluhevosten kaikkein yleisin vaiva, mutta varsinaisia hoitokeinoja on vähän. Klinikalla vammoja voidaan hoitaa verihiutaleplasmalla (PRP) ja kantasoluilla. Sekä verihiutaleplasma että kantasolut otetaan ja jalostetaan hevosesta itsestään. Tavoitteena on minimoida tulehduksen aiheuttamat vahingot ja tukea uuden kollageenin muodostumista. Molemmat operaatiot ovat kalliita eivätkä lyhennä paranemisaikaa, lopputulos on kuitenkin hyvässä tapauksessa kestävämpi (arpikudosta on mahdollisimman vähän). Jännevammoja hoidetaan jonkin verran myös mm. shockwavella ja laserilla. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin aika, lepo ja liikunta. Joskus aiemmin jänteitä myös poltettiin, mutta varsinaista hyötyä siitä ei ole havaittu olevan.

HEVOSET REAGOIVAT LASERIIN HERKÄSTI. HOITO PUUDUTTAA, MUTTA VOI AIHEUTTAA JOITAIN TUNTEJA HOIDON JÄLKEEN ILMENEVÄÄ (OHIMENEVÄÄ) KIPUA.

Sotilasta hoidettiin alusta asti laserilla. Ensimmäisen kotidiagnoosin ja sairaskengityksen tehnyt kengittäjä sitä suositteli ja tarjosi apuaan. Laserhoito oli minulle melko uusi juttu, mutta sen hyödyistä esimerkiksi rasitusvammojen hoidossa on paljon näyttöä etenkin Ruotsin puolelta. Laser kiihdyttää aineenvaihduntaa ja nopeuttaa siten vammojen parantumista. Parhaissa tapauksissa paranemisaika on puolittunut. Akuutissa vaiheessa laseria annetaan usein, hoidon edetessä kerrat harvenevat. Tehokas laserhoitolaitteisto maksaa yli 10 000 euroa ja niitä löytyy pääasiassa klinikoilta. Me olemme onnekkaita ja vastaava laite löytyy kengittäjältämme ihan vähän matkan päästä. Sotilasta hoidettiin siis kotona. Ensimmäiset 2-3 viikkoa noin 20 minuuttia joka toinen päivä, sen jälkeen pari kertaa viikossa. Hoidot harvenivat vähitellen yhteen kertaan viikossa. Kaiken kaikkiaan Sotilas sai säännöllisesti laseria noin 2,5 kuukautta loukkaantumisen jälkeen. Yhteensä reilut 20 kertaa. Me maksoimme hoidosta 20 euroa kerta. Esimerkiksi Jokimaan hevoskuntoutuksessa puolen tunnin laserhoito maksaa 30 euroa. Sen jälkeen vammaa hoidettiin vain kylmäämällä ja Back on Trackeilla.

Tarhaaminen ja liikunta ovat ehkä kaikkein kiistellyin osa jännevammojen hoitoa. Jotkin eläinlääkärit suosittelevat täyttä koppilepoa vähintään akuutin vaiheen ajaksi, toiset painottavat vapaan tarhaamisen tärkeyttä mikäli hevonen maltaa ulkoilla rauhassa. Lukuisten ammattilaismielipiteiden perusteella Sotilas sai olla alusta asti ulkona. Koko sairaslomansa aikana se vietti sisällä vain muutaman kurjan ja liukkaan sadepäivän. Ensimmäiset pari viikkoa Sotilas oli sen verran kipeä, ettei varsinaista sairastarhaa tarvinnut rakentaa. Kipulääkintää pohdittiin pitkään, mutta päädyimme eläinlääkärin kanssa siihen tulokseen, että lääkitsemme vasta kun se on välttämätöntä. Hiukan kipeää jalkaa Sotilas muisti varoa ja sai elää vapaammin, kipulääkittynä tilanne olisi todennäköisesti ollut toinen. Välttämätöntä tarvetta ei koskaan tullut - joka aamu vastassa oli pirteä, makuullaan nukkunut hevonen joka kinkkasi iloisena tarhaan, söi hyvin ja jaksoi puuhailla normaalisti. Akuutti vaihe sujui kaikkineen hyvin rauhallisesti. Jatkuvan kylmäyksen lisäksi käärin kipeän jalan vuohiseen tarhailun ajaksi tukisiteen, joka rajoitti nivelen liikkumista jonkin verran ja olisi estänyt mahdolliset ylivenymistilanteet.

BACK ON TRACKIN NEOPREENISUOJAT JA TUKISIDE LIUKKAASEEN TARHAAN.

Vaurioitunut jänne tarvitsee liikettä korjaantuakseen mahdollisimman elastiseksi. Jännevammojen uusimistodennäköisyys on suuri - joidenkin tutkimusten mukaan, vammasta riippuen jopa 30 – 88 %. Liikunnalla on kestävän lopputuloksen kannalta kaikkein suurin merkitys. Sotilas on uransa aikana loukkaantunut ennenkin ja vammat ovat parantuneet erittäin hyvin. Nyt hajonneesta jänteestä löytyi vanha vamma ylempää; klinikalla pidettiin pienoisena ihmeenä, että vanha arpikudos kesti täysin. Sairashistorian ja uuden vamman sijainnin perusteella uusimisriski arvioitiin repeämän koosta huolimatta pieneksi. Mikäli kuntoutus onnistuisi täysin.

Ensimmäiset pari viikkoa Sotilas vietti päivänsä vain tarhassa, ontuvana se sai päättää itse kuinka paljon halusi liikkua. Aika paljon liikkuikin. Heti ontumisen helpottaessa alkoi kävelyttäminen, jota kesti lopulta kolme kuukautta. Onneksi Sotilas oli lenkkeillyt käsihevosena paljon jo aikaisemmin, narun päässä käveleminen onnistui vaivatta. Kävellä sai (ts. piti) niin paljon ja usein kuin hevonen itse tahtoi. Ja Sotilashan tahtoi! Teimme parhaimmillaan tuntien retkiä lähimaastoihin. Ensimmäiset 1,5 kuukautta ehdin kävelyttää itse, koulun alun jälkeen arkiliikunnasta huolehti Otto. Syksyn sateiden ajaksi rakensin tarhaan väliaitoja, jotka estivät päästä päähän juoksemisen, mutta muuten Sotilas tarhasi päivät täysin vapaasti. Heinät jaettiin useisiin pieniin kasoihin ympäri tarhaa, jotta syöminen olisi vaeltelua. Kaiken kaikkiaan rauhallisen liikunnan määrää pyrittiin lisäämään mahdollisimman paljon alusta asti.

" Kirpeä sää on taas herättänyt Sotilaan sisäisen varsan. Tuntuu hyvältä, että viikonloppuisin vastassa on kirkassilmäinen ja iloinen hevonen. Toisaalta se on edelleen yhtä hyväkäytöksinen kuin aina ennenkin. -- Viettäisin mielelläni enemmän aikaa Sotilaan kanssa juuri nyt - sen kanssa on niin helppoa ja hauskaa tehdä mitä tahansa kun se sille tuulelle sattuu. Se oppi antamaan suukon parissa illassa ja muitakin temppuja olisi kiva harjoitella. " (28. LOKAKUUTA 2014, LOPPUJEN LOPUKSI NAUTIMME MOLEMMAT TÄYSIN TAVOITEVAPAASTA YHDESSÄOLOSTA. SIINÄ MIELESSÄ LOUKKAANTUMISESTA ON SEURANNUT PALJON HYVÄÄKIN.)

Ensimmäisessä kontrolliultrassa (3kk loukkaantumisen jälkeen) muutos oli häkellyttävä. Uutta kudosta oli parissa kuukaudessa kasvanut paljon odotettua enemmän. Arvioitua puolen vuoden täyttä sairaslomaa (eli käytännössä kävelyä) olisi ollut jäljellä vielä puolet, mutta saimme luvan siirtyä varovaiseen hölkkään. Miksi? Koska olen saanut älyttömästi apua ja tukea todella taitavilta ja omistautuneilta ihmisiltä, teimme näemmä paljon oikein. Uskon, että laser ja Back on Track ratkaisivat paljon. Ostin myöhemmin syksyllä pintelipatjojen kaveriksi neopreeniset ratsastussuojat, joita Sotilas käytti aina kävellessään. Lämpiminä jänteet kestävät enemmän venytystä ja mikrovaurioita syntyy vähemmän - Back on Trackit tukivat ja lämmittivät jalkoja rauhallisessa kävelyssäkin (jonka huomasi selvästi suojia riisuessa myös viileällä syyssäällä). Loukkaantumisestaan alkaen Sotilas on viettänyt puolet vuorokaudesta BoT:it jalassa.

Ajattelin, että yksi postaus riittää. Ei näemmä riittänytkään. Ensimmäiset kuukaudet olivat hektisimmät, mutta sujuivat pitkälti rutiinilla. Paluu normaaliin liikuntaan on sen sijaan ollut melkoinen projekti! Ei ansaitse tulla tiivistetyksi muutamaan lauseeseen. Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana vamman hoitoon kului noin 1000 euroa: laserhoidot n. 400e, kengitykset 200e, klinikkareissut matkoineen 350e. Back on Track -suojat maksoivat muutaman euron alle 100e. Pääasia on, että ihanaihana Sotilas on pian kunnossa!

PROJEKTISSA MUKANA