Haha pakko jakaa kanssanne vielä tänään nämä pari ht.netin helmeä! Ensimmäinen on ihan tuore tältä illalta ja jälkimmäisen olen ottanut talteen joskus aikaisemmin. Jostain syystä roikun jatkuvasti ratsupuolella (ah niin syntistä) ja viihdyttäviä kommentteja pitäisi muistaa keräillä talteen useamminkin.

Kieltämättä ihan osuvaa! Olen säästynyt ähkyiltä ja muilta vaivoilta (kopkop..) aika hyvin omien hevosten kanssa, mutta muuten olen saanut kyllä osani ähkyisenkin taluttelusta iltamyöhällä. Ja tuntuu siltä, ettei Suomen syksyn säävalikoimaan kuulukaan oikein mitään muuta kuin rankkasadetta ja myrskyä.. Inhaa on ihan ilman mitään ähkyjäkin. Viikon päästä pitäisi Sotilaan päästä sisään öiksi, joten ehkä tämäkin tästä helpottuu. Toivottavasti.

Tämä pätkä on tullut mieleeni monta kertaa. Oikeastaan lähes joka kerta, kun olen saanut kiittää onneani pomminvarmasta ratsusta tai katsellut miten hienoa laukkaa Sotilaskin osaa laukata. Pennun laukkaa olen hehkuttanut varmaan jo ihan tarpeeksi, mutta se on edelleen yksi niistä asioista, joita niin kovasti ikävöin. Selvisin pikkutyttönä hengissä Pennun kanssa (ja voi miten rakastinkin sitä monimutkaista luonnetta) ja nyt elämä Sotilaan kanssa tuntuu helpolta ja turvalliselta. Oma uskollinen lämminveriravuri, paras hankinta koskaan.