Minä tiedän kyllä mitä mietit nyt. Sitä samaa olen minäkin miettinyt.

09.09.2014 - Maisa Hyttinen

201409092123086796

Viime perjantaina käytiin tuomiolla Orimattilan Hevoskylän klinikalla. Sotilas matkusti lyhyen matkan rauhassa ja käyttäytyi klinikalla moitteettomasti (tottakai, herrasmies). Jalan ultraaminen itsessään on aika yksinkertainen juttu. Karvat ajellaan tutkittavalta alueelta ja tutkimuksessa eläinlääkäri vain tulkitsee ultraäänilaitteen livekuvaa. Liikkuvasta kuvasta ei saa itse oikein mitään irti (verrattuna esim. röntgenkuviin), mutta ainakin Sotilaan tapauksessa pysäytetyt klipit vammakohdasta olivat surullisen yksiselitteisiä. Vamma löytyi pinnallisen koukistajajänteen alahaarasta vuohisen alapuolelta - virallista diagnoosia tulkitakseni ilmeisesti kehäluun ulkosivulta. Eläinlääkärin ensimmäinen kommentti oli, ettei hyvältä näytä. Vammakohdassa koukistajan tilalla näkyi lähinnä "pelkkää mössöä" (kuten eläinlääkäri asian korrektisti ilmaisi). Mittavaa turvotusta jalassa ei ole oikein missään vaiheessa ollutkaan, joten ultran antamaa kuvaa voidaan pitää luotettavana. Tumma mössö ei siis ole turvotuksen aiheuttamaa epätarkkuutta. Pahastihan siinä sitten kävi.

"Vasen etujalka turvonnut vuohisen ympäriltä ja kehäluun ulkoreunalta.

Ultraäänitutkimuksessa todettu pinnallisessa koukistajajänteessä 80% vaurio kehäluun lateraaliosassa.

Pientä kirjavuutta pinnallisessa ja syvässä koukistajajänteessä vuohisnivelen alueella."

Hyviä puolia diagnoosista löytyy kovin vähän, mutta ainakin vamma on puhtaasti traumaperäinen ja ilmeisesti uusi. Kyseinen kohta pinnallisesta koukistajasta ei rasitu normaalisti liikkuessa juuri lainkaan ja repeämä on vaatinut vuohiselta älyttömän ylivenymisen. Mikäli vamman sijainnista pitäisi jotain tulkintoja tehdä, niin jalka on vääntynyt myös sivusuunnassa kavion ja vuohisen välistä. Suorassa liikkeessä vastaava repeämä ei olisi mahdollinen, vaikka vuohinen painuisi maahan saakka. (Sotilaan vuohiset olivat vammautumisretken jäljiltä täysin ehjät, ne eivät olleet kyntäneet maata myöten.) Kyseessä on siis jopa hieman käsittämätön onnettomuus, juuri huonompaa tuuria ei olisi voinut kohdalle osua. Pakko sanoa, että kirvelee käsittämättömästi.

Noin puoli vuotta sairaslomaa, kontrolliultra parin kuukauden kuluttua. Mikäli kinttu paranee odotetusti niin Sotilaan pitäisi toipua normaaliin harrastekäyttöön. Vamma on sellaisessa paikassa, ettei uusiminen ole kovin todennäköistä. 80% on silti ihan käsittämättömän paljon ja mikäli vamma uusii niin toipuminen edes oloneuvokseksi on erittäin epätodennäköistä. Tosin, ylemmäs jalkaan tullut vamma olisi vastaavassa laajuudessa (ja huomattavasti pienempänäkin) vienyt mahdollisesti kerrasta monttuun. Tällä hetkellä Sotilaan arkeen siis kuuluu runsasta ulkoilua, ohjattua rauhallista kävelyä ja hemmottelua useamman kerran päivässä. Se jää toistaiseksi asumaan vanhempieni luo ja muuttoa ajatellaan uudelleen kontrolliultran jälkeen. Laserhoitoa jatketaan harvakseltaan. Tässä vaiheessa siitä ei ole enää merkittävää hyötyä, parhaiten parantaa aika ja rauhallinen liikunta. Seuraavat pari kuukautta Sotilas saa olla ihan rauhakseen ja varsinaiseen liikutukseen palataan vasta seuraavan ultran jälkeen. Toiveissa olisi runsasluminen talvi, jotta kinttua päästään treenaamaan kunnon hankeen. Mikäli kaikki tosiaan sujuu suunnitellusti niin keväällä Sotilas lähtee hetkeksi ratsutukseen, jonka jälkeen voidaan palata normaaliin arkeen. Lähes koko seuraava vuosi meni kerrasta täysin uusiksi. Tiedä sitten, kai tälläkin joku tarkoitus on pakko olla.

Huolestuttaa, on paha mieli, turhauttaa. Pennun onnettomuudesta on kohta neljä vuotta. Sen kauempaa ei huono tuuri pysynyt loitolla. Kuten facebookissa jo totesin: "Pentu kompuroi: Vuohisnivel palasina. Sotilas kompuroi: 80% jännevamma. En tiiä pitäskö itkeä vai nauraa." Klinikalla tosiaan itketti ja nauratti samaan aikaan. Kaikkineen hyvinvoivan oloinen iloinen hevonen, diagnoosina täystuho. Täysin kuten Pennunkin tapauksessa. Tällä kertaa kuoppatuomiota ei kuitenkaan tullut suoraan. Miettikää tätä jos vakavissanne ajattelette hankkia hevosen. Vaikka ennakoi, vaikka tekee parhaansa ja antaa tälle touhulle kaikkensa niin se ei vain riitä. Hengenlähtö odottaa joka hetki vain yhden harha-askeleen päässä.

Törmäillään somessa!

Voit seurata kirjoittajaa hevosineen Instagramissa @maisahyttinen. Facebookissa palvelee sivu Hevosvalokuvaaja Maisa Hyttinen.

Someja sopii käyttää myös yhteydenottokanavana esimerkiksi kisakuvatilauksissa ja muissa rennoissa yhteydenotoissa.

Ammatillisesti relevantimpaa sisältöä kannattaa etsiä LinkedInistä. Verkostoidun mielelläni!

Virallisemmissa asioissa voi laittaa sähköpostia osoitteeseen maisa.hyttinen@123ride.fi.

Muista myös Hevoslehti RIDE!