Don't stop believing -blogin Tinttu kävi pitkästä aikaa kylässä! Tällä kaudella olen nakittanut jokaisen kyläilijän ratsastamaan Sotilaalla eikä Tinttukaan selvinnyt ratsastamatta, haha. Sotilas on vapaapäivien jälkeen aina yhtä jähmeäntahmea mölli ja yleensä olen ratkaissut ongelman juoksuttamalla sitä aina ratsastusta edeltävänä päivänä. Mitä enemmän sitä liikuttaa, sitä herkemmin ja nopeammin se reagoi. Vapaiden jälkeen keskittyminen on aina vähän missä sattuu. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus ja ylpeänä sain esitellä jäykän ja aavistuksen yhteistyökyvyttömän ratsun. Tinttu pyöritteli Sotilasta paljon käynnissä ja vaikka rautakanki yritti parhaansa, oli tulos kohtuullisen notkea. Ravin nostaminen on aina ollut Sotilaalle ratsastajan kanssa haasteellista, ja yleensä rauhallinen ja suht tasapainoinen nosto vaatii monta huolellisuudesta huolimatta epäonnistunutta toistoa. Ilmeisesti perusteellinen alku käynnissä oli hyväksi - ainakin sivusta katsoen nostot näyttivät tänään poikkeuksellisen hyvältä. Muuten ravi oli päivän kunnon mukainen: löysä ja ryhditön. Sotilas ei ole koskaan juossut ratsastajan alta pää kuskin kasvojen korkeudella, päinvastoin. Ollessaan avuille hidas ja "terätön" (ratsastajan kanssa se tietty kipinä jostain syystä vain puuttuu laiskottelun jälkeen) se notkahtaa pitkäksi, liikkuu huolimattomasti ja näyttää makkaralta. Liinassa (ja ratsain seuraavana päivänä) ilme ja liike on ihan eri luokkaa.

Laamahan se siinä, haha! Tinttu toi tullessaan villaloimen, nahkaisen satulavyön, nahkaohjat ja satulahuovan. Rakastuin ohjiin ja satulavyöhön luonnollisesti välittömästi (ja molemmille oli oikeasti jopa tarve!). Uusista kivoista jutuista saatte kuvia viikonlopun jälkeen. Horse Fairista ei ollut alunperin varaa shoppailla mitään, mutta enää ei ole tarvettakaan. Nyt voin huoletta luopua jo rispaantuneista kumiohjista ja liian pitkästä mahavyöstä (josta en oikein koskaan tykännytkään). Libbykin pääsi tänään hetkeksi liinan päähän. Oikeastaan se on ihan hauska, tuntuu aina viihtyvän. Ainakin siihen asti kunnes alkaa kyllästyttää!

Kovin kiireinen viikonloppu tiedossa. Tänään Forssan kautta Poriin raveihin katsomaan miten pikkuruuna Blendior avaa uransa, yöksi Helsinkiin ja huomenna messukeskukseen katsomaan mitä jännää Horse Fairista löytyy. Sunnuntaina Sara pääsee toivottavasti pitämään meille jotain pientä ratsastustunnin tapaista. Olen talven aikana kehitellyt niin jäätävän istunnan, että vähitellen sekä kädet että jalat ovat muuttuneet täysin toimintakyvyttömiksi.. Kyllä se perinteisesti taas siitä kun joku kiljuu pellon reunalla tarpeeksi kovaan ääneen ryhtiä ja istuinluita, ehkä. Ratsastin tiistaina töissä yhden hevosen ja se yksikin riitti herättämään akuutin koulusatulatarpeen.. Miten paljon helpompaa kaikki olisikaan jos istuisin samalla tavalla Sotilaankin selässä! Haluan rennot ja käyttökelpoiset jalat, joita en omassa satulassamme ole koskaan löytänyt. Kun jalat hukkuvat, katoavat istuinluut ja sitä kautta koko ylävartalon hallinta. Rehellisesti sanottuna masentaa.