Juristi hevoskaupoilla: “Hevonen on helposti pilaantuva ja vaikeasti säilytettävä hyödyke”

“Isän, joka on tottunut vaihtamaan työsuhdeautoa kolmen vuoden välein, lähtöymmärrys kaupan kohteesta ja vastuista on sama kuin autokaupassakin. Tämä on aika kaukana reaalimaailmasta. Pitäisi ymmärtää, että hevonen ei ole kone.”

09.11.2022 - Maisa Hyttinen

Antti Linna on juristi, mutta samalla myös SRL-aktiivi, GP-tason esteratsastaja ja toinen Talli Linnan yrittäjistä. Talli pyörii yhdessä isä Juha Linnan kanssa. Vaimo Jenni on eläinlääkäri ja maajoukkuetason kouluratsastaja. Perheelle on siis ehtinyt kertyä merkittävästi omakohtaista kokemusta hevosista ja hevoskaupasta.

Suomessa on vain kourallinen juristeja, jotka tekevät hevosjuridiikkaa eli ratkovat hevosiin liittyviä juridisia kysymyksiä. Antin pöydälle tapauksia osuu silloin tällöin. Hän painottaa, että hevosalaa ja -kauppaa koskevat tapaukset vaativat omanlaisensa perehtymisen, jotta ymmärtää mistä on kysymys ja mistä ei ole: “Jos katsoo asiaa pelkästään juristin tulokulmasta, voi harhautua jopa sivupoluille”.

Juristin apua tarvitaan vuosittain noin parissa sadassa hevoskauppaa koskevassa riitatilanteessa. Tapauksista parisenkymmentä etenee oikeuteen asti. Erikoista on, että riidat koskevat lähes poikkeuksetta ratsuhevosten kauppaa, vaikka myös lukuisat ravihevoset vaihtavat omistajaa.

Tilannetta selittää osaltaan se, että ratsun kohdalla uusi ratsastaja vaikuttaa merkittävästi hevosen käyttöominaisuuksiin. On tavallista, että uuden hevosen kanssa kohdataan käsittelyvaikeuksia tai hevosesta paljastuu muita ratsastajalle sopimattomia ominaisuuksia. Ravihevoskaupassa olennaisinta on hevosen terveystilanne. Usein ravihevoset siirtyvät kaupan yhteydessä ammattilaiselta toiselle eikä treenarin vaihtuminen yleensä aiheuta yllättäviä muutoksia hevosten käsiteltävyyteen.

Hevoskaupoilla pitäisi ymmärtää, ettei hevonen ole kone

Hevoskauppaa tehdään hyvin monenlaisista lähtökohdista. “Isän, joka on tottunut vaihtamaan työsuhdeautoa kolmen vuoden välein, lähtöymmärrys kaupan kohteesta ja vastuista on sama kuin autokaupassakin. Tämä on aika kaukana reaalimaailmasta. Pitäisi ymmärtää, että hevonen ei ole kone”, Antti muotoilee.

Usein hevosta ostaessa pyritään ostamaan urheiluominaisuuksia. Ostajan ymmärrys siitä, ettei suurempi kauppahinta johda varmempaan tai pitkäaikaisempaan käyttöön, on monessa tapauksessa puutteellinen. Hinta eivätkä edes hevosen ominaisuudet juuri pienennä sen vikaantumismahdollisuutta.

Hevosen myynnistä ja ostamisesta tekee mutkikasta myös se, että toisin kuin lähes kaikki muut kaupan kohteet, hevonen on vaikea vakuuttaa. Tänään pieni, merkityksetön ongelma voi puolen vuoden kuluttua tehdä hevosesta arvottoman, vaikkei sitä eläinsuojelulain nojalla tarvitsisi lopettaa.

Markkinoilla liikkuu paljon epärehellisiä myyjiä ja ostajia, ja hevoskaupoilla kannattaa lähtökohtaisesti olla aina varuillaan. Myös silloin, kun hevosta ollaan ostamassa ammatinharjoittajalta. “Hevoskauppiaat myyvät hevosia työkseen. Ostajalla on vastuu siitä, että esittää itse oikeat kysymykset ja toimii huolellisesti ja varovaisesti”, Linna muistuttaa.

Pääosin ihmiset ovat liiankin luottavaisia. Ei ole tavatonta, että ulkomailta ostetaan kallis hevonen pelkkien videoiden perusteella ja Google kääntäjän avustuksella. Pahimmassa tapauksessa hevosen saapuessa kotiin huomataan, että se on aivan jotain muuta kuin mitä luvattiin. Käytöshäiriöt ja suuretkin fyysiset ongelmat jäävät usein kauppaa tehdessä huomaamatta.

Myyjän on syytä olla tarkkana erityisesti hevosen maksua koskevissa asioissa. On tärkeää sopia kirjallisesti miten ja milloin maksu suoritetaan ja milloin omistusoikeus ja vastuu siirtyvät myyjältä ostajalle. Ostajan luottotiedot kannattaa aina tarkastaa etukäteen.

Hevoskauppa alkaa omistajan päätöksestä myydä hevonen

Aina kun joku tahtoo luopua hevosestaan, on kyse siitä, ettei myyjä koe hevosta enää mielekkääksi itselleen. Ostajana on tärkeää ottaa selvää, mitä syitä myyntipäätöksen taustalta löytyy.

Antti kertoo esimerkin omista hevosistaan. Spendrup on Antille erityinen hevonen eikä sen myynti tulisi kyseeseen, mutta pitkään 130-140 sentin luokkia kilpailleen Voltanon kohdalla hän voisi itse ajatella, ettei sen kanssa pääse enää etenemään seuraavalle tasolle ja myynti voisi siksi olla vaihtoehto. Siitä huolimatta hevonen voi suorittaa vielä vuosia omalla tasollaan, mikäli kaikki sujuu hyvin.

Myyntipäätöksen taustalta voi kuitenkin löytyä myös hevosen terveyteen tai käytökseen liittyviä seikkoja, jotka ovat ostopäätöksen kannalta merkittäviä.

Tapauskohtaisesti laadittu kauppakirja on kaikki kaikessa

Kun tehdään hevoskauppaa, muuttujia riittää. Kaupan kohteet eli hevoset ovat laadultaan ja ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia, kaupan osapuolet eli ostaja ja myyjä voivat olla asemaltaan ja kokemukseltaan hyvin erilaiset, erilaisia kauppamalleja on useita ja sovellettavat laitkin vaihtelevat.

Siksi kaikki tilanteet kattavaa kauppakirjaa on mahdotonta laatia tapausta tuntematta. Antti varoittaa, että netistä löytyvistä valmispohjista suurin osa on sellaisenaan huonoja ja riskialttiita. Vääränlainen sopimuspohja voi olla hyvinkin vahingollinen ja osapuolet voivat tulla sopineeksi jotain, mitä ei ollut lainkaan tarkoitus sopia.

Hyvässä kauppakirjassa eritellään selkeästi kaikki tiedot, jotka myyjällä on hevosesta. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi tiedossa oleva historia, aiempi terveystilanne sekä omistajan toteamat ominaisuudet ratsain ja talliolosuhteissa. Kauppakirjasta käyvät seikkaperäisesti ilmi myös hevosen maksua ja luovutusta koskevat ehdot sekä menettelytavat mikäli ehtoja ei noudateta.

Sopimukseen on hyvä kirjata, mitä odotuksia ostajalla on ja millaisia huomioita hän on tehnyt hevosesta esimerkiksi koeratsastuksen jälkeen. On tärkeää, että ostaja ymmärtää millaisesta hyödykkeestä kauppaa käydään. Hevosten kanssa yllätykset eivät ole tavattomia eikä todellisuus usein vastaa odotuksia.

Kauppakirjaan ei kannata koskaan merkitä, että hevonen myydään johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen. Myyjän on mahdotonta arvioida, kuinka hevonen käyttäytyy ja pysyy terveenä uuden omistajansa kanssa, eikä sopivuutta esimerkiksi kilpailukäyttöön voi luvata. “Hevonen myydään sellaisena kuin se on” -lauseke turvaa myyjän selustaa, mikäli hevosesta löytyy myöhemmin piilevä virhe, josta myyjä ei olisi voinut olla tietoinen.

On hyvä muistaa, että riitatilanteessa juristit tulkitsevat tehtyä sopimusta hyvin mustavalkoisesti oman päämiehensä hyväksi. Esimerkiksi liian suppea kauppakirja voi osoittautua hyvinkin tulkinnanvaraiseksi. Lähtökohtaisesti kauppakirjaan kannattaakin kirjoittaa mieluummin enemmän kuin vähemmän. Lisäksi kauppakirjan tulisi olla muodoltaan sellainen, että hevosista mitään ymmärtämätön käräjätuomarikin saa helposti oikean käsityksen siitä, mistä sopimuksessa on kyse.

Kaupantekohetkellä juristien apua tarvitaan harvoin, mutta etenkin arvokkaiden hevosten kohdalla tai monimutkaisissa ulkomaankauppatilanteissa voi olla kannattavaa, että kauppakirja tehdään yhdessä lainoppineen kanssa. Juristin laatima kauppakirja maksaa noin 500 euroa riippuen esimerkiksi siitä, millä kielellä asiakirja tehdään.

Onko etuosto-oikeus pätevä ehto?

Yksi puhutuimmista ehdoista eläinten kauppakirjoissa on etuosto-oikeus. Koska Suomessa on sopimusvapaus, voidaan kaupan yhteydessä sopia lähes mitä tahansa, kunhan ehdot eivät riko lakia tai hyvää kaupankäyntitapaa.

Etuosto-oikeuden kohdalla kysymys on siitä, mitä tapahtuu, jos sopimusta ei noudateta. Kyseiselle ehdolle ei voi hakea pakkotäytäntöönpanoa, jossa viranomainen hakisi eläimen pois uudelta omistajaltaan, joten rikkomuksen kohdalla siirrytään tarkastelemaan mahdollista sopimussakkoa tai vahingonkorvauksen mahdollisuutta.

Etuosto-oikeutta koskevan ehdon yhteyteen voidaan kirjata sopimussakko, joka tulee maksettavaksi, mikäli sopimusta rikotaan ja eläin myydään edelleen. Mikäli sopimussakkoa ei ole määritelty, tulee vahinkoa kärsineen pystyä näyttämään toteen, millaista taloudellista vahinkoa sopimusrikkomuksesta on hänelle koitunut. Se on hevoskaupassa yleensä vaikeaa tai mahdotonta. Samanlainen menettely koskee esimerkiksi sellaisia ehtoja, joilla pyritään takaamaan, että eläin myydään loppuelämän kotiin.

Ostotarkastus on väärä paikka säästää!

Ostotarkastuksen perimmäinen tarkoitus on, että ostaja tahtoo selvittää, onko hevonen terve ja voiko sen ostaa. Se on yksi ostopäätöksen keskeisimmistä perusteista myös juridisesta näkökulmasta. Hevosen kauppakirjaan kirjatut ominaisuudet ja ostotarkastusraportti määrittelevät, missä kulkevat ostajan riskin ja myyjän vastuun rajat.

Ostotarkastus tehdään ostajan valitsemalla hevosklinikalla. Useimmilla hevosklinikoilla on tarjolla valmiita ostotarkastuspaketteja, joissa hevosen terveyttä tutkitaan eri laajuuksissa. Tyypillisesti hevoselle tehdään kliininen tutkimus, jossa arvioidaan hevosen yleisvointia sekä taivutuskokeita ja röntgenkuvauksia ostajan toivomassa laajuudessa. Etenkin kilpahevosen kohdalla kannattaa teettää myös verinäytteestä analysoitava doping-testi. Eläinlääkäri antaa ostotarkastuksen perusteella arvion, soveltuuko hevonen terveydentilaltaan sellaiseen käyttöön, jota ostaja on suunnitellut.

Ostajan kannattaa hyödyntää mahdollisuus tutkia hevosen aikaisempia terveystietoja. Hevosen uudella omistajalla on oikeus saada kaikki tiedot hevoselle tehdyistä tutkimuksista ja toimenpiteistä myös aikaisempien omistajien osalta. Käytännössä jokainen suomalaisiin potilastietoihin kirjattu hoitokäynti on ostajan saatavilla.

Kun hevosta ollaan ostamassa ammatinharjoittajalta, on riittävän kattava ostotarkastus lähes yksin myyjän huolenaihe. Kuluttajansuojalain nojalla myyjä vastaa piilevistä vioista vielä pitkään kaupan jälkeen. Oman oikeusturvansa vuoksi myyjän tulee siis huolehtia, että hevosen terveydentila ja terveydelliset riskit tulevat selvitetyksi huolellisesti.

Hevoskaupassa kuluttajansuojalaki asettaa myyjän usein epäreiluun asemaan. On tärkeää merkitä kauppakirjaan, että ostaja ymmärtää ostavansa hyödykkeen, jonka terveyttä ja käyttöikää ei voida taata vuosiksi eteenpäin. Se ei vapauta myyjää virhevastuusta, mutta voi auttaa riitatilanteessa.

“Kun ostaja ymmärtää, että hänen riskipositionsa on isompi kuin Gigantista pesukonetta ostaessa ja se on dokumentoitu, niin kyllä se vaikuttaa ostajan oikeuksiin ja myyjän vastuuseen, vaikka toimitaan kuluttajansuojalain alla”, Linna neuvoo.

Kun kauppaa tehdään kahden yksityishenkilön välillä, saa ostaja hankkia sian säkissä niin halutessaan. Kauppalain alla tehdyssä kaupassa ostaja kantaa riskin tekemättä jätetyistä tutkimuksista. Riitatilanteessa ostaja ei saa vedota virheenä seikkaan, joka olisi havaittu huolellisessa ostotarkastuksessa. Ostotarkastuksen laajuudesta riippumatta myyjä ei saa kuitenkaan jättää kertomatta olennaisia tietoja hevosen terveydentilasta.

Ostotarkastuksessa eläinlääkäri toimii ostajan asiantuntijana. Hän vastaa osaltaan palvelussa mahdollisesti olevasta virheestä. Riitatilanteissa eläinlääkärinkin vastuu riippuu kaupan yksityiskohdista, mutta esimerkiksi eläinlääkärin huolimattoman toiminnan vuoksi huomaamatta jääneet piilevät virheet voivat johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen.

Milloin ostajan pitäisi osata huolestua?

Antin mukaan usein törmätään tarinaan, että nyt on mahdollisuus ostaa huippuhevonen edullisesti ratsastajan kiinnostuksen hiipumisen vuoksi tai jostain muusta hevosesta riippumattomasta syystä. Monessa tapauksessa taustalta löytyy muutakin, kun hevosen terveydentilaa, käytöstä tai historiaa käydään tutkimaan.

Jos aikeena on hankkia kokenut kilpahevonen tositarkoituksella ja hevosen historiassa on pitkiä kilpailutaukoja, tulisi niille löytyä perusteltu selitys. Terveillä suoritushevosilla yleensä kilpaillaan säännöllisesti tavalla tai toisella, vaikka omistajan tai ratsastajan kiinnostus olisikin hiipunut. Hevosen kilpailuhistoriasta kannattaa kysellä myös esimerkiksi entisiltä valmentajilta ja mahdollisilta muilta ratsastajilta.

Some on erinomainen paikka tutustua hevosen taustoihin. Omistajat, hevosenhoitajat ja vuokraajat päivittävät usein ahkerasti eri somekanavia ja hevosesta saattaa löytyä materiaalia monien vuosien ajalta. Nykyään lähes kaikki kilpailusuoritukset myös videoidaan ratsastajien taustajoukkojen toimesta, joten jos kilpailleesta hevosesta ei löydy pyydettäessä yhtäkään videota, on syytä huolestua.

Muistilista hevoskaupoille:

  • Ostajana koeratsasta hevonen mieluiten useammin kuin kerran ja tutustu siihen rauhassa myös talliolosuhteissa
  • Tarkista kauppakumppanin luottotiedot ja Googleta mahdollista aiempaa historiaa hevoskaupoista
  • Ostajana selvitä huolellisesti hevosen taustat ja terveyshistoria, pyydä videoita ja ota yhteyttä entisiin omistajiin, jos se on mahdollista
  • Huolehdi, että hevonen ostotarkastetaan perusteellisesti ja jos kauppaa tehdään urheiluhevosesta, tutki myös doping-näyte
  • Laadi yksilöllinen kauppakirja, johon kirjataan mahdollisimman tarkasti hevosen taustat, myyjällä olevat tiedot sekä ostajan odotukset ja huomio siitä, että ostaja ymmärtää annettujen tietojen valossa ottamansa riskin
  • Myyjänä muista lisätä kauppakirjaan “myydään sellaisena kuin se on” -ehto

Törmäillään somessa!

Voit seurata kirjoittajaa Instagramissa @eqphoto.maisahyttinen. Facebookissa palvelee sivu Hevosvalokuvaaja Maisa Hyttinen.

Someja sopii käyttää yhteydenottokanavana esimerkiksi kisakuvatilauksissa ja muissa rennoissa yhteydenotoissa.

Ammatillisesti relevantimpaa sisältöä kannattaa etsiä LinkedInistä. Verkostoidun mielelläni!

Virallisemmissa asioissa voi laittaa sähköpostia osoitteeseen maisa@maisahyttinen.fi.