jotakin ne tietää, minä en vielä. tarvitsen oikean kysymyksen.

22.10.2012 - Maisa Hyttinen

Olkaa hyvä! Jouduin valitettavasti karsimaan kysymyksiä hieman, koska niistä olisi saaut aikaiseksi useammankin kysymyspostauksen, mutta tässä ovat useimmiten kysytyt ja mielestäni kaikkein kiinnostavimmat kysymykset. Säästin pari kolme vähän laajempaa kysymystä tulevia erikoispostauksia varten, joten törmäätte vielä toistaiseksi julkaisemattomiin kysymyksiinne vielä tulevaisuudessa. Ja hui, teitä on jo 175. Olette ihania!

IMG 0414

Millainen olisi täydellinen päivä?

- Kaikki ne päivät, jolloin ei ole kiire minnekkään. Sellaiset, joina saan herätä Toisen täydellisen miehen vierestä ja saan palata sänkyyn ruokittuani Sotilaan ja vetelehtiä loppupäivän tehden vain sillä hetkellä kiinnostavia juttuja, ilman mitään tärkeää tekemistä.

Millainen oli peruskoulun päättötodistuksesi?
- Ihan okei. Keskiarvo taisi olla 8,3. En ole koskaan ollut kovin ahkera koululainen..

Millaista musiikkia kuuntelet?
- Hmm.. Spotify-listani perusteella tykkään aika sekalaisesti vähän kaikesta. On harmi, että Mumford & Sons soi kaikkialla muualla maailmassa paitsi Suomessa eikä Eagle-Eye Cherryäkään kuule missään. Toisaalta listalta löytyy kaikkea mahdollista The Killersin, YUPin, The Goo Goo Dolssin, Gotyen ja Lalehin välistä. Ja jos oma jännä kuunneltava loppuu niin Toiselta täydelliseltä mieheltä ystävineen löytää onneksi aina lisää.

Parhaat TV-sarjat ja elokuvat?
TV-sarjoista ehdottomasti Greyn Anatomia ja House. Elokuvien suhteen olen yhtä kaikkiruokainen kuin musiikinkin kanssa, mutta pääasiassa kaikki kauhu lukuunottamatta yliluonnollisia ja zombeja. Kaikki Stephen Kingin pohjalta tehty on parhautta.

Harrastatko muuta kuin hevosia? Miten valokuvausharrastuksesi alkoi?

- Jep, valokuvaan. Joskus pienenä roikuin ensimmäisen kamerapuhelimeni kanssa raviradan aidassa keskellä talvea välittämättä pakkasesta. Siitä tuli tapa ja vähitellen välineet paranivat. Ensimmäisillä kesätyörahoilla ostin ensimmäisen järkkärini ja sen jälkeen valokuvaamisesta tuli valtavan iso osa kaikkea.

Mikä sai sinut kirjoittamaan blogia?
- Olin jo jonkin aikaa katsellut muiden blogeja ja ajattelin, että olisi mukavaa kirjoitella tekemisistä ylläpitohevosen (Kempsun) kanssa. Kuvailin silloin paljon enemmän kuin nykyään ja blogi tuntui luontevalta paikalta julkaista niitä kuvasivujen lisäksi. Minua kannustettiin aloittamaan blogin kirjoittaminen ja tällainen syntyi. Tästä on ollut paljon iloa, vaikka välillä motivaatio onkin ollut aika heikoilla.

IMG 0043

Miksi juuri hevoset? Miksi ratsastus?
- Tähän ei taida olla yhtä ainoaa vastausta. Lapsena isot eläimet viehättivät ja hevosista tuli äkkiä tosi iso osa elämää. Tottakai ensin oli hinku ratsastamaan, mutta vähitellen hevonen alkoi kiinnostaa eläimenä aina vain enemmän. Nykyään en välitä ratsastamisesta yhtään niin paljon kuin muusta yhteisestä ajasta hevosen kanssa ja tähän touhuun on jäänyt pahasti koukkuun.

Kauanko olet heppailua harrastanut ja kauanko sinulla on ollut omia hevosia?
- Ensimmäisen kerran taisin päästä hevosen selkään 6-vuotiaana ja sen jälkeen olen harrastanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Kymmenisen vuotta siis. Ensimmäisen oman hevoseni, Pennun, sain syksyllä 2006. Yhteinen taival päättyi ihan alkuvuodesta 2011 ja Sotilas tuli tasan vuosi sitten.

Onko sulla ollut enemmänkin hoito/vuokra/ylläpito hevosia?
- Jonkin verran. Kävin hevosharrastukseni ensimmäiset noin kahdeksan vuotta samalla tallilla, joten sen tallin kalusto kuului tiiviisti hoitohevosiin. Ennen Pentua vuokrasin yhden kesän mukavaa lämminveriruuna Phantogratoria, joka asui sekin "kotitallillani". Pennun aikana ratsastin paljon vieraillakin hevosilla ja Pennun jälkeen puoliylläpidin muutaman kuukauden ihanaa lämminveriruuna Dedicated Kempiä. Ja kai kesän 2011 reilut 20 työkaveria lasketaan jollain tapaa hoitohevosiksi nekin.

Tykkäätkö enemmän rauhallisista vai menevämmistä hevosista?
- Tähän en itseasiassa osaa vastata. Rakastin sitä miten reipas Pentu ja innostuin huomattavasti enemmän menevämmistä hevosista, mutta nyt Sotilaan kanssa olen oppinut arvostamaan rauhallisuutta ja tasaisuuttakin. Oikeastaan taidan tykätä kaikkein eniten sellaisesta harrastuskaverista, jonka kanssa on aina turvallinen olo. Oli se sitten rauhallinen tai reippaampi hevonen.

Onko ikinä tullut sellainen fiilis että tekisi mieli lopettaa hevosharrastus?
- On. Nuorempana pidin yhden talven pituisen tauon hevosista kun mielenkiinto lopahti, mutta se palasi kevään tullen takaisin. Pennun lähdön jälkeen lopettaminen kävi jo hyvin lähellä, mutta sain ylläpidettyä kipinää puuhailemalla Kempsun kanssa ja varsojen kanssa työskennellessä se roihahti uudelleen.

Tavoitteita ratsastajana/hevosihmisenä? Tavoitteesi seuraavan vuoden aikana?
- En ole miettinyt itselleni mitään kummoisia tavoitteita. Sotilaan kanssa tavoitteita on kyllä ja tottakai haluan itse kehittyä hevosen mukana. Perusratsastuksessa on paljon hiomista ja jos intoa riittää, niin ilmoittautuminen Sotilaan kanssa ratsastustunneille ei kuulosta mahdottomalta ajatukselta.

Pahin onnettomuus mitä sinulle on sattunut hevosen kanssa? Milloin olet pelännyt eniten hevosen kanssa?
- Olen päässyt hevosten kassa hyvin vähällä. Tippumiset voidaan laskea yhden käden sormilla ja pahimmat lennot taisi tarjota Kempsu viskatessaan ratsastajan tiehen napakalla u-käännöksellä kesken maastolenkin. Silloinkin suurimman kolauksen taisi saada ylpeys - jouduin taluttamaan hevosen kotiin, koska olin liian lyhyt kiivetäkseni takaisin vuoren korkuisen ratsuni selkään. En taida muistaa yhtään sellaista hetkeä, jolloin olisin pelännyt hevosen kanssa niin paljon, että se olisi jäänyt mieleen. Ellei sitten eläinlääkärin odottamista Pennun kanssa lasketa..

Mieleenpainuvimmat kilpailusi?
- Olen kilpaillut vain kerran, jos mätsäreitä Sotilaan kanssa ei lasketa. Laukkakilpailut Lenan kanssa kesällä 2009 olivat loistava aloitus kilpauralle, jota en ole ollut siitä huolimatta kovin innokas jatkamaan. Jännitin ihan kamalasti ja olin vielä lämmityksenkin jälkeen sitä mieltä, että kuollaan kaikki. Lena teki kuitenkin hienon työn ja kiipesi puolessa matkassa kärkeen, jossa sitten pysyttiinkin maaliin saakka. Se on ehdottomasti yksi hevoshistoriani hienoimmista hetkistä! Viimeisimmät mätsärit Sotilaan kanssa jäävät varmasti mieleen myös.

Mitä kaikkea teet tavallisesti tallilla?
- Sotilas asuu kotipihalla, joten teen "tallilla" kaiken itse. Normaalit päivärutiinit menevät yleensä niin, että ruokin Sotilaan aamulla hieman kuuden jälkeen ja käyn päästämässä sen tarhaan ennen kouluunlähtöä noin puoli kahdeksalta. Muut hoitavat Sotilaan päiväruokinnat, joten päästyäni koulusta kotiin neljältä voin lähteä halutessani suoraan ratsastamaan. Illalla siivoan karsinan ja luonnollisesti jo nälkäinen rasvapallo pääsee iltaheinille seitsemän maissa. Viimeisen kerran se saa ruokaa ennen omaa nukkumaanmenoani suunilleen kymmeneltä. Sotilas siis täyttää päivät aika tehokkaasti.

Paras vuodenaika hevostella?
- Syksy. Ei sellainen syksy kuin tämä syksy on ollut, vaan aurinkoinen ja sopivan kirpeä.

Millainen olisi unelmiesi hevonen? Lempi hevosrotusi?
- Pakko myöntää, etten tiedä. Pentu oli unelmieni hevonen - kevyt ja lämmin hevonen monimutkaisella luonteella. Ja tottakai Sotilas tuntuu juuri nyt juuri oikealta. Ehkä unelmieni hevonen on sellainen, jonka kanssa on yhteistyö toimii ja se on molemmista mukavaa. Lämminveriset tarjoavat rotuna valtavan skaalan erilaisia ominaisuuksia, joista valita mieleisensä, mutta söpö ja reipas tinkeri tai vuonohevonenkin voisi olla kiva.

Maastakäsittely vai ratsastus? Kouluratsastus, esteet vai maastoilu?
- Tällä hetkellä maastakäsittely. Motivaatio ratsastukseen on juuri nyt hukassa. Eniten tykkään maastoilusta, koska hyppäämiseen ei oma uskallukseni riitä ja kouluratsastuksen kurinalaisuus ei välttämättä ole sitä, mitä tältä harrastukselta haluan. Rentona vaihteluna esteet ja kouluilukin on mukavaa.

IMG 0008

3

Miten Sotilas tuli sulle ja oliko se ns. rakkautta ensi silmäyksellä? Miksi juuri Sotilas?
- Olin vitsaillut yhden ystäväni kanssa jo useampaan kertaa, että heidän hevosensa muuttavat meille eläkepäiville sitä mukaa kun raviurat päättyvät. Sotilaastakin oli puhuttu ohimennen jonkin verran. Kaikki oli kuitenkin vain ajatuksilla leikkimistä ainakin siihen asti, kunnes Pentu lähti. Emme etsineet uutta hevosta, mutta viime lokakuussa tilanne muuttui kertaheitolla. Olin Christan kanssa Ypäjällä ja sain ystävältäni aika hämmentävän tekstiviestin: "Saat hakee Sotilaan millon haluut". Asiasta juteltiin kotona ja päätettiin lähteä ainakin katsomaan. 22.10. meitä odotti älyttömän sympaattisen näköinen silkkiturkki, johon ei voinut olla ihastumatta heti. Olin kuullut siitä niin paljon hyvää, että päätös ei ollut kovin vaikea. Ajattelin, että todennäköisesti kadun loppuelämäni jos en tartu tähän tilaisuuteen. Niin olisin varmaan katunutkin, koska ilmeisesti talutin silloin traileriin toisen elämäni hevosen, jota en uskonut olevan edes olemassa.

Oletko joskus katunut Sotilaan ostoa?
- En oikeastaan. Tottakai niitä päiviä on, kun tunnen itseni surkeaksi hevosenomistajaksi tai haluaisin vain jäädä Toisen täydellisen miehen viereen uhraamatta ajatustakaan muulle elämälle. Loppujenlopuksi Sotilas on kuitenkin älyttömän iso ja tärkeä osa elämästäni eikä tulisi mieleenkään haluta luopua siitä, vaikka välillä väsyttääkin olla hevosenomistaja.

Mikä on ikimuistoisin kokemus Sotilaan kanssa?
- Yhden kokemuksen nimeäminen on vaikeaa, mutta en kuitenkaan taida koskaan unohtaa ensimmäistä aamua uuden hevosen omistajana, kun aamuruokia jakaessa tutusta karsinasta katsoi hevonen, joka ei ollutkaan tuttu. Ja silti se hevonen oli minun.

Yksi Sotilaan hyvä ja huono puoli?
- Sotilas on seurallinen hevonen ja se on aina innokas osallistumaan mihin tahansa tarjolla olevaan puuhaan. Ruoka-aikaan kaikki on kuitenkin ihan ylivoimaisen vaikeaa ja hevosesta tulee nälkäisenä yhtä kireä kuin omistajastaan.

Sotilaan persoonallisin/oudoin/kummallisin tapa?
- Hmm. Ehkä se, että aina kun Sotilas on ärsyttävä satuloida (vatkuttaa vähän joka suuntaan eikä ainakaan tee mitään helpottaakseen touhua) se on hyvä ratsastaa, mutta lenkillä ei ole tietoakaan rauhallisuudesta jos satulointi on sujunut helposti.

Sotilaan pahoja tapoja, jotka tekevät sinut hulluksi?
- Arkiaamuina kelloni soi kuudelta ja ruokin Sotilaan heti päästyäni ylös sängystä, mutta alle kymmenenkin tunnin yön jälkeen sille iskee nälkä sopivasti tuntia ennen kellonsoittoani. Herään melkein poikkeuksetta joka aamu siihen, että Sotilas heittelee illalla karsinaan jätettyä ruokakuppia, kaltereista roikkuvaa suolakiveä tai hakkaa ovea etujalalla jos kaikki muut kolisteluvälineet on poistettu.

Entäpä tapoja, jotka saavat sydämesi sulamaan?
- Se tulee luo kun huudan sitä nimeltä ja viihtyy pitkään rapsuteltavana. Sotilas saa hyvin harvoin tarpeekseen korvien tai niskan rapsuttamisesta ja rapsuttaa mielellään takaisinkin. En tiedä luokitellaanko tätä tavaksi, mutta rakastan sitä miten luottavaisesti Sotilas seuraa perässä minne tahansa.

Onko Sotilaan lammaskamuilla nimiä?
- Ne ovat äitini lemmikkilampaita ja rakastettuja perheenjäseniä, joten kyllä niillä kaikilla on nimi. Musta pässi on Miro, valkoinen uuhi on Hahtuva, jo vähitellen harmaantuva ruskea uuhi on Pilvi ja lauman uusin ruskea vanharouva on Lempi.

Onko Sotilaalla ravitaustaa?
- On. Se on viettänyt nuoruutensa Ruotsissa ja juossut siellä jonkin verran kilpaa. Käsitykseni mukaan se myytiin vähän kaikkialta vaivaantuneena Suomeen ja täällä ehti juosta viisi starttia ennen meille tuloa. Se ehti juosta 95000 kruunua ja sijoittui lähes joka startissa kolmen joukkoon.

Millainen Sotilas on ratsastaa? Oletko hypännyt Sotilaalla?
- Miellyttävän herkkä ja palveluinnokas. Se yrittää (useimmiten..) tehdä kaiken pyydetyn, vaikkei pyyntöä oikein olisikaan ymmärtänyt. Peloton ja nopea oppimaan. Etujalkojen jännevammojen takia en hyppää Sotilaalla. (Haha sen meno tuntuu tasamaallakin välillä niin hurjalta, etten ehkä edes uskaltaisi.)

Vaarallisin tilanne Sotilaan kanssa?
- Sotilas on onneksi fiksu ja rauhallinen eikä se yleensä järjestä mitään omaa ohjelmaa, ei ainakaan mitään vaarallista. Mitään vaarallista ei ole sattunut ja putoaminenkin on käynyt lähellä vain pari viikkoa sitten, kun ohikävellessämme punainen postilaatikko meinasi käydä raukan päälle niin, että ainoa keino pelastautua oli syöksypako ratsastajan haaveillessa omiaan.

IMG 0073

4

Mikä on kivoin puuha mitä tykkäät tehdä?
- Syöminen? Pitkät hölkkälenkit aurinkoisessa metsässä ja kaikki muutkin reissut kotipihan ulkopuolelle ovat mukavaa tekemistä ruoka-aikojen välissä. Aina välillä on hauskaa villiintyä sinkoilemaan jos on tarpeeksi tilaa juosta ja pomppia.

Millainen olisi täydellinen päivä?
- Rauhallinen ja sopivan lämmin kesäpäivä. Sellainen, että ulkonakin voi nukkua makuullaan ja kaikkialla on niin paljon vihreää syötävää, että evästä riittää niin paljon kuin jaksaa syödä. Lämpimän päivän jälkeen olisi hauskaa päästä illalla lenkkeilemään viileään metsään ja puuhailla yö ulkona kavereiden kanssa, jotta seuraavan päivän lämpimät hetket voi taas nukkua.

Törmäillään somessa!

Voit seurata kirjoittajaa hevosineen Instagramissa @maisahyttinen. Facebookissa palvelee sivu Hevosvalokuvaaja Maisa Hyttinen.

Someja sopii käyttää myös yhteydenottokanavana esimerkiksi kisakuvatilauksissa ja muissa rennoissa yhteydenotoissa.

Ammatillisesti relevantimpaa sisältöä kannattaa etsiä LinkedInistä. Verkostoidun mielelläni!

Virallisemmissa asioissa voi laittaa sähköpostia osoitteeseen maisa.hyttinen@123ride.fi.

Muista myös Hevoslehti RIDE!