Moni ehti kirjoittaa Tampereen hevosmessuista jo messupäivien välissä, mutta minä yritän ahtaa koko viikonlopun yhteen postaukseen. Olen edelleen ihan poikki, koko alkuviikon vain haahuillut päämäärättömästi ympäriinsä. Rankkaa viikonloppua seuraa yleensä vielä rankempi maanantai, hahah. Siirille, Petralle, Aadalle ja Kaktulle suuri kiitos seurasta, oli hauskaa nähdä!

Kaikkein eniten pidän tällaisissa messuissa siitä, että saman katon alla on yhdellä kertaa näytöstä ja näytteilleasettajaa aivan laidasta laitaan. Tänäkin vuonna erittäin hyvin olivat edustettuna erilaiset järjestöt, rehut, lisäravinteet, hoitotuotteet, kengitys, satulat, tallinrakennus, kuljettaminen, kuivikkeet, koulutus ja niin edelleen. Hauskaa että esimerkiksi Amerigon, Stübbenin ja Batesin satuloita pystyi vertailla melkein vierekkäin. Suurella mielenkiinnolla tutustuin myös hoitotuoteuutuuksiin - esimerkiksi Horsewarella on solujen sähkövarauksiin perustuvien Ionic-tuotteiden lisäksi tarjolla hierovia loimia. Tärisevät HW Cool Wibes -kylmäystuotteet vievät jalkojenkin kylmäyksen ihan uudelle tasolle. Myös Back On Track, magneettituotteet ja Bemerin sähköhoito olivat edustettuina. Kävin itsekin istumassa Bemer-peitolla peitetyssä tuolissa ja lämmittävän sähkövirran tuntee selvästi. Jännää!

Erilaiset rehut, lisäravinteet ja yrtit ovat olleet jo jonkin aikaa erittäin kuuma puheenaihe ja se näkyi kyllä messuillakin. Chiaa myy nykyään useampikin yritys ja esimerkiksi Chia de Gracian valikoimiin kuuluu älyttömästi erilaisia luonnontuotteita ruusunmarjajauheesta hampunsiemeniin. Varsinaisten yrttien osalta Better Choicekin on saanut paljon kilpailijoita. Cavalor taitaa olla tällä hetkellä kaikkein luotetuin lisäravinnevalmistaja. Valikoima ainakin on todella vakuuttava. Messuilla oli luonnollisesti esillä myös mm. Pharmacaren ja Blac Horsen tuotteita. Perustuotteet MSM, biotiini, elektrolyytit ja niin edelleen löytyvät kaikilta valmistajilta, mutta esimerkiksi vatsan ja hengitysteiden terveyttä tukevia valmisteita on tarjolla valmistajakohtaisesti montaa eri sorttia.

Kuivittaminen on erittäin pinnalla juuri nyt. Pitkään karsinat kuivitettiin yksinkertaisesti joko purulla, turpeella tai oljella, mutta nyt jo pelkästään erilaisia purulaatuja on tarjolla vaikka kuinka monta. Perinteisten kuivikkeiden rinnalle on ilmestynyt ainakin olkipelletti ja hamppu. Sotilas asuu tällä hetkellä olkipelletillä kuivitetussa karsinassa ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Pitää karsinan hajuttomana, ei juuri pölyä, helppo siivota ja aika riittoisaakin. Tykkään kotona olevasta purukuivituksesta, mutta pelletti on ollut ihan hyvä vaihtoehto.

On aina yhtä ilo nähdä kotimaista käsityötä ulkomaisten "luksustuotteiden" rinnalla. Näitä tauluja ja tekstiileitä ihailin jo Horse Fairissa, ihan älyttömän hienoja! Harmi, että suomalaiset nahkakäsityöläiset eivät joko olleet kovin näkyvästi edustettuna tai sitten pysyivät hyvin minulta piilossa. PS of Swedenin ja Stübbenin suitset lähes kerjäsivät rinnalleen alusta loppuun käsin tehtyjä taideteoksia.

Koulutusta esiteltiin Tampereella yhtä tympeästi kuin ihan jokaisessa tapahtumassa. Ständejä on vaikka kuinka monella koululla, mutta edustamaan on valittu keskenään juttelevia (tai puhelimet kädessä notkuvia) opiskelijateinejä. Ei vedä puoleensa ainakaan aikuisopiskelijaa. Ypäjä kulkee tulevaisuuden hevostala -teemalla, mutta ainakin tällä kertaa hevosopiston piste oli suunniteltu lähinnä lapsille. Harmi sinänsä, kehitystyötä pitäis saada markkinoitua mielenkiintoisesti etenkin parhaillaan kouluttatuville hevosihmisille.

Horse Fairissa vannoin etten ostaisi mitään, mutta mukaan tarttui mm. loimi ja iso pino suojia. Tampereella en halunnut tyhjentää tiliäni täysin, joten pidin suuni kiinni. Emme oikeasti tarvitse yhtään mitään ja messutarjoukset ovat yleensä aika huonoja. En ole yhtään satulahuopaihminen. Inhoan arkivarusteissa koristepunoksia, reunanauhoja, blingblingiä ja ties mitä kaikkea turhaa. Satulahuovan täytyy olla yksinkertainen, hillityn värinen ja kohtuullisen hintainen. Kyseessä on kuitenkin ehkä kaikkein kuluvin ratsastusvaruste. Satulahuopia ei siis satunneista syistä ole varsinaisesti päässyt kertymään. Hevosvarusteita, brodeerausta ja erilaisia ratsastuspalveluita tarjoavalla Pollenpotkulla oli esillä iso rekillinen LamiCellin alennushuopia, joita olen varovasti katsellut jo joskus aikaisemminkin. Kirkkaan keltaisten ja oranssien kammotusten seassa oli jäljellä yksi ainoa musta! Nyt meillä sitten on loistavasti sekä satulaan että selkään sopiva huopa. Huovalla oli alennuksessa hintaa 26€ (ovh. noin 45€) ja sain neuvoteltua brodeerauksen erittäin edullisesti.

Ehkä kaikkein kiinnostavimpia messuilla esiteltyjä uutuustuotteita olivat ruotsalaisen Razerin Propad-pohjalliset ja Speed-/Wide-kengät. Propad-pohjallisissa on joustava sädetuki, joka täyttää kengitetyllä hevosella säteen ja maan väliin jäävän tilan. Pohjallinen itsessään vaimentaa iskuja ja sädetuki edesauttaa säteen normaalia toimintaa. Razerin kengät on valmistettu jousiteräksestä, joka elää kavion mukana. Kavion pohja pääsee joustamaan ja taipumaan vapaasti kengän taipuessa mukana. Kenkä itsessään on muotoiltu niin, että kontakti maahan muistuttaa mahdollisimman paljon kengättömyyttä. Ilmeisesti kengät on suunniteltu pääasiassa ravihevosia ajatellen - kengittä ajaminen parantaa monen hevosen suoritustasoa merkittävästi, mutta on kaviolle erittäin kuluttavaa. Joustavalla kengällä tuntuma hevoselle on kengättömyyden kaltainen. Näistä löytyy Razerin nettisivuilta mielenkiintoista videomateriaalia. Suomessa Razereita myy ainakin Hevari. Kengillä on hintaa 9,50€/kpl ja Propadeilla 15€ tai 18€ /pari. Erikoiskengiksi tavallisen hintaisia.

Suurimpia pettymyksiä olivat Hevostaitoliiton ja Raviliigan näytökset sekä rotuesittelyt.

Seurasin "hevoskouluttaja" Mia Kytölää nyt neljättä kertaa (messuesiintymisissä) ja pakko todeta, että sääli mikäli tätä tosiaan pidetään esimerkillisenä ja messunäytöksen arvoisena hevosen käsittelynä/koulutuksena. Yksikään näkemäni, edes valmiin hevosen kanssa tehty, näytös ei ole onnistunut ja touhu on kärjistynyt ihan päämäärättömäksi riuhtomiseksi. Niin kävi nytkin. Suomesta löytyisi huomattavasti taitavampia ja etenkin vaativaan yleisötapahtumaan sopivampia ihmisiä esittelemään mitä kaikkea hevosen kanssa voi tehdä. Kotona kouluttaminen ja isolle yleisölle esiintyminen kun ovat valovuoden päässä toisistaan. Esimerkiksi Marcin hevosineen hallitsee yleisötilanteet hyvin ja temppuja riittää kyllä esiteltäväksi. Keskentekoisen hevosen kouluttaminen ei kuulu showareenalle, mutta hyvän käsittelyn ja koulutuksen tuloksia sen sijaan on ilo katsella. Suuren yleisön edessä rennosti toimiva hevonen on jo nähtävyys sinällään.

Tottakai Raviliiga kosketti kaikkein henkilökohtaisimmin. Ravivalmentajia ja poneja kilpailemassa temppu-/tehtäväradalla. Ihan herttaista sinänsä - aikuiset, omassa lajissaan nimekkäät miehet leikkimässä ponien kanssa. Toisaalta nöyryyttävää. Oikeastiko viime vuosien kaikkein menestyneimmästä projektista halutaan antaa sellainen kuva? Raviliigassa on siis kyse eri raviratojen/yhdistysten vetämistä joukkueista ja kimppavarsoista. Jokainen joukkue myy etukäteen 800 kappaletta 100 euron arvoisia osuuksia ja varsa ostetaan yhdessä huutokaupasta. Kimppa on voimassa kolme vuotta, jonka jälkeen jo aikuiseksi kasvanut hevonen myydään. Pienellä rahasummalla kuka tahansa pääsee mukaan esimerkiksi oman lähiratansa joukkuueseen ja seuraamaan nuoren lämminverisen tai suomenhevosen kasvua kilpahevoseksi. Hieno ja jo melkoisen suosion saavuttanut idea. Vuonna 2014 jopa Suomen Ratsastajainliitto kokosi oman joukkueensa suomenhevosvarsan ympärille. Tämä olisi ehdottomasti ansainnut arvokkaamman ohjelmanumeron!

Käsittääkseni rotuesittelyjen on tarkoitus tuoda esiin kunkin rodun parhaat ominaisuudet. Tänä vuonna yhdestäkään rodusta ei näytöksen perusteella jäänyt mieleen mitään positiivista. Valtaosa osallistuvista hevosista/poneista näytti suoraan takapihalta kaivetuilta; karvaisia ja yleisön edessä holtittomasti käyttäytyviä. Käyttöluokissa (tai ylipäätään missään järkevässä toiminnassa) ansioituneet shetlanninponit, hypen mukaiset koulutuksensa ja rakenteensa puolesta lajiin kuin lajiin soveltuvat suomenhevoset sekä näyttävät "erikoisrotujen" edustajat loistivat poissaolollaan. Lihavia ja lihaksettomia shetlanninponeja, holtittomasti sekaisin sinkoilevia suomenhevosia ja esimerkiksi todella huonosti valittuja lusitanoyksilöjä. Valtaosa ratsastajista ei ainakaan nostanut näytöksen tasoa..

ESTERATSASTUS OLI AREENALLA JÄRJESTETTÄVISTÄ TAPAHTUMISTA MIELENKIINTOISIN. HIENOA KATSELTAVAA!