Hihi. Taas tuntuu siltä, et kyl se kevät viel tulee. Heppanenki alkaa vähitellen tiputtaa tundraturkkia pois. Arvelisin tosin, et klipperi koituu sen kuolemaks ihan tässä lähiaikoina. Jos vaan jostain semmosen löydän.. Karvanlähtöaika on ehkä kevään ainut huono puoli. Minkä tahansa heppasen ajamisestaki tulee ihan tuskaa, lenkin päätteeks sitä karvaa on joka paikassa! Mut tilanne on vielä pelastettavissa. Lumimääräki on huvennu melkein puoleen siitä, mitä oli viel pari viikkoa sitte! Ihanaa! Muutama hömppä räpsy.

Uskaltasin väittää, et ehkä vielä joskus pääsen estepelosta eroon! Tai pelosta ja pelosta.. Riippuu kai siitä miten pelon luokittelee. Arkuutta ja kokemuksenpuutetta tää kai on. Toivottavasti toi pieni ja syötävän sulonen hirmu ei hetkeen oo lähössä - jospa se ehtis todistaa vielä mullekki, et kukaan ei kuole vaik este ei oliskaa ihan vaan maahan kaivettu risu. Mut huikeeta, uskalsin jo kerran ni miksen uskaltais toistekki!

Äh.. Ehkä mä saan tunnustaa, et rakastan näitä hiuksia. Tää pieni punasuus katoaa kyllä äkkiä mut on nää hetken kivat. Ja ne kasvaa! Hihii! Jep, ja asiasta pieneen kukkaruukkuun. Nyt en haluais olla Tokiolainen. Täältä käsin on ihan jännää seurata tota ydinvoimalatilannetta, ihanku jotain for real kauhuleffaa seurais. Mut.. Olis kamalaa istua Tokiossa odottelemas et tuuli kääntyy. Hurrr. Tääl on hyvä olla.
Tosin TÄÄ sai kyllä ihan älyttömän leveen virneen nassulle! Ei herranjestas, asiaa!

Hitaalla taivaalla
Liikkuvat pilvet
Lasin pinnalla
Toivon ettet lähde

Niiden mukana..