Haastattelussa kapteeni Aku Saarelainen: “Kaikkien ei tarvitse olla sissejä, laskuvarjojääkäreitä tai tiedustelu-upseereita”

Ammattisotilaan työ on vaativaa ja monipuolista. Vaikka asiantuntijatyötä tehdään toimistossa, kapteeni Saarelainen viihtyy yhä sotaharjoituksissa ja luonnossa.

09.11.2022 - Maisa Hyttinen

Kapteeni Aku Saarelainen työskentelee vapaaehtoisen maanpuolustuksen upseerina Lapin aluetoimistossa.

Olen vapaaehtoisen maanpuolustuksen upseeri. Ykköshomma on tarjota tukea Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle ja muille reservin järjestöille. Esimerkiksi, kun MPK johtaa jonkin sotilaallisia valmiuksia palvelevan kurssin, hoidan heille tilat ja ajoneuvot ja tarvittaessa kouluttajatukea ja materiaalia. Koska palvelen aluetoimistossa, pöydällä on myös muut asevelvollisuuspuolen asiat kuten kutsunnat ja reserviläisten asioiden yleinen hoitaminen.

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen upseerit ovat verrattain tuoreita rooleja Puolustusvoimissa. Saarelainen on palvellut tehtävässään nyt reilut 1,5 vuotta.

Aloitin alkuvuodesta 2020, kun nämä VMP-upseerien virat perustettiin uutena tehtävänä Puolustusvoimiin. Osallistuin välillä kriisinhallintaoperaatioon ja tänä keväänä olin tuuraamassa asevelvollisuussektorin johtajaa, mutta nyt olen palannut tähän omaan tehtävääni.

Kiinnostus maanpuolustukseen heräsi jo ennen varusmiespalvelusta

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseilla pääsi tutustumaan maanpuolustustoimintaan ja varusmiespalveluksen jälkeen Saarelaisen tie vei kadettikouluun.

Korkein koulutustasoni on sotatieteiden maisteri. Varusmiespalveluksen jälkeen suoritin sotatieteiden kandidaatin opinnot maanpuolustuskorkeakoulussa, jonka jälkeen palvelin jääkäriprikaatissa Sodankylässä nelisen vuotta varusmieskouluttajana ja perusyksikön eri tehtävissä. Sitten suoritin sotatieteiden maisterikurssin, joka kuuluu tähän meidän koulutusputkeen. Toimin 1,5 vuotta varusmieskoulutuksessa perusyksikön varapäällikkö- ja päällikkötehtävissä ja sieltä päädyin tähän. Välissä on ollut muutama kriisinhallintatehtäväpalvelus eri operaatioissa.

Luutnanttismiehenä osallistuin Euroopan Unionin koulutusoperaatioon Malissa, jossa olin koulutusjoukkojen johtaja. Kymmenestä suomalaisesta koostuva koulutusjoukkue koulutti Malin asevoimien jalkaväkijoukkueelle vastaavia taitoja mitä Suomessa alokasjaksolla ja osin ehkä koulutushaarajaksolla harjoitellaan. Valmistelimme heitä palvelemaan Malin laillista hallintoa terrorismin vastaisessa sodassa.

Jos kansainväliset tehtävät kiinnostavat, kannattaa reissuun lähteä. Kriisinhallintaoperaatiossa pääsee elämään sotilasympäristössä ympäri vuorokauden, laajentamaan verkostojaan ja tutustumaan muiden asevoimien toimintaan.

Siinä niin sanotusti makarooni laajenee. Siinä näkee sekä hyvässä että huonossa millaisia muut eurooppalaiset asevoimat ja sotilaat ovat. Saa uusia virikkeitä ja vinkkejä mitä itse voisi tehdä paremmin, mutta samalla se lisää aika paljon luottoa siihen, että Suomessa me tehdään asiat hyvin. Ruoho ei todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella.

“Edelleen pääsee sotaharjoituksiin ja maastoon, mutta samalla saa tehdä vaativaa asiantuntijatyötä”

Nykyisessä työssä on siinä mielessä hieno tasapaino, että edelleen pääsee sotaharjoituksiin ja maastoon, mutta samalla saa tehdä vaativaa asiantuntijatyötä. Ylipäätään työskentelyssä Puolustusvoimissa on mielekkäintä se, että tässä työssä pääsee myös maaston puolelle. Saa kulkea Suomen luonnossa ja tehdä töitä tervaskantotulilla syksyllä ja keväthangilla talvella.

Omassa työssäni vielä erikseen korostuu se, että pääsee työskentelemään noiden meidän reserviläisten kanssa. Heiltä tarttuu itsellekin sellaista innostusta. Heillä on hieno asenne siihen, että tämä on tärkeää työtä ja se hoidetaan, vaikka joku olisikin mieluummin kotona tai omien töiden parissa.

Puolustusvoimat tarjoaa ammattisotilaille jatkokoulutuksia, joiden kautta on mahdollista edetä uusiin tehtäviin. Sotatieteellisen jatkotutkinnon kautta voi opiskella esimerkiksi yleisesikuntaupseeriksi ja valmistuttuaan upseeri saa sotatieteiden tohtorin arvon. Koulutukseen voivat hakeutua ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet myös muilta tieteenaloilta.

Olen nyt sellaisessa vaiheessa, että käynnissä on hakeutuminen yleisesikuntaupseerikurssille. Parin viikon päästä on pääsykokeet. Toivon ja uskon menestyväni niissä sillä lailla, että pääsen kurssille sisään ja sitten katsotaan mihin rahkeet riittää. Esimiestehtävät kiinnostaa ja olen kyllä kiinnostunut jatkossakin lähtemään kansainvälisiin tehtäviin. Sekä kriisinhallintaan että esikuntatehtäviin.

Esimiestyö on Puolustusvoimissa monella tapaa samanlaista kuin siviilissä. Esikuntaupseerit suunnittelevat toimintaa, asettavat tavoitteita ja vastaavat oman yksikkönsä työntekijöistä.

Suurin ero esimiestehtäviin siviilityössä tulee siinä, että Puolustusvoimissa direktio-oikeus eli käskyvaltasuhteet ovat vahvemmat. Matti Nykäsen sanoin se on kaksipiippuinen miekka. Se antaa valtaa ja tuo paljon myös vastuuta.

Saarelainen viihtyy hyvin työnantajansa palveluksessa, mutta mitä hän muuttaisi Puolustusvoimien toiminnassa, jos voisi?

Lähdetään siitä, että kyllähän meillä pitäisi sotilaiden saada viikset kasvattaa! En tiedä olenko oikea henkilö vastaamaan tähän, mutta mitä olen oman työni kautta nähnyt, varusmieskoulutus onnistuu hyvin. Siellä on pientä hienosäätöä, mutta minä en näe, että siinä olisi jotain tosi isoa jumpattavaa. Mutta meillä olisi jonkin verran varaa kehittää reservin koulutusta ja yhteydenpitoa reserviläisiin. Sitä koko ajan kehitetäänkin, mutta siinä näen seuraavan keskeisen kehittämisalueen.

Puolustusvoimat on monipuolinen työpaikka

Kun oman työn näkökulmasta vertaan siviilipuolen kokemuksiin, tykkään Puolustusvoimissa siitä, että joustoa on molempiin suuntiin. Välillä venyn itse ja välillä työnantaja mahdollistaa sellaisia asioita, mitkä eivät siviilissä olisi mahdollisia. Jos ajattelee laajemmin, niin tällä työllä on selkeä arvo ja merkitys. Myös työyhteisö täällä on aivan ensiluokkainen.

Puolustusvoimissa tarvitaan paljon erilaista osaamista. Siksi on vaikea määritellä millaiselle ihmiselle ura Puolustusvoimissa sopii.

Meillä on tosi paljon erilaisia tehtäviä. Joskus laskeskeltiin, että esimerkiksi varusmiesten palvelustehtäviä on 1500 erilaista. Omissa sotilastehtävissäni sosiaalisuudesta ja kurinalaisesta asenteesta on ollut hyötyä. Välillä pitää herätä teltasta neljältä aamulla, heittää reppu selkään ja lähteä painamaan pitkin kairaa.

Suoraviivaisin urapolku Puolustusvoimiin kulkee maanpuolustuskorkeakoulun kautta, mutta jos oma kiinnostus ei ole upseerin tehtävissä, Puolustusvoimille voi työllistyä aliupseerin tehtäviin esimerkiksi suoraan varusmiespalveluksesta. Yleensä ensin hakeudutaan sopimussotilaaksi ja sitä kautta on mahdollista päästä kiinni aliupseerin virkoihin.

Ja jos omat lahjat on jossain muualla kuin siinä sotilaan ryntötyössä, niin meillä on siviilitehtäviä ja erikoisupseeritehtäviä, joissa tarvitaan erilaista osaamista.

Avoimet työpaikat löytyvät valtiolle.fi-rekrypalvelusta. Sotilas- ja siviilitehtävien lisäksi on myös erikoisupseerien virat, jotka ovat esimerkiksi diplomi-insinööreille ja lääkäreille. He työskentelevät siviilikoulutuksensa mukaisissa tehtävissä Puolustusvoimille.

Varusmiespalvelus rajavartiostossa antoi uralle vahvat eväät

Palvelin 2008 Pohjois-Karjalan rajavartiostossa Onttolassa. Se oli aika raskas repäisy, mutta palkitseva ja kasvatti paljon ihmisenä. Palvelus antoi sellaisia työkaluja, minkä avulla on aika monesta asiasta selvitty paljon pienemmällä hampaiden kiristelyllä.

Onttolassa tarjotaan partiotiedustelukoulutusta eli palveluksen on tarkoituskin olla fyysisesti rankka. Rajajääkärikomppania kouluttaa vuosittain noin 300 varusmiestä ja tiedustelukoulutuksen lisäksi varusmiehille koulutetaan jokaisen sotilaan perustaitoja sekä sissi- ja rajavartiointitaitoja.

Etenkin ensimmäiset seitsemän kuukautta pääsi joka päivä ylittämään itsensä. Aina kiristettiin ruuvia tiukemmalle ja silti siitä jotenkin selvittiin. Sitten kun ensimmäisen puoliskon oli taistellut läpi, oli sellainen tunne, että nyt osaan ja onnistun. Heittäkää vaan haastetta, kyllä niistä selvitään!

Ennen kaikkea tuollaisessa vähän rankemmassa palveluksessa kurjuuden sieto kehittyi. Kaikkia kovia koitoksia mitä palveluksen jälkeen on tullut vastaan, on pystynyt vertaamaan omaan palvelusaikaan ja miettimään, että eihän tämä nyt ihan yhtä paha ole.

Kaikkien ei tarvitse olla laskuvarjojääkäreitä, tiedustelu-upseereita tai sissejä

Moni lähtee palvelukseen hirveän kovilla tavoitteilla. Mennään vähintään aukkiin ja rukkiin ja sopimussotilaaksi ja tehdään herra ties mitä. Pitää kuitenkin osata antaa arvoa myös hyvälle perussuoritukselle. Jos joku on hyvä lääkintämies, hyvä konekivääriampuja tai hyvä ajoneuvon kuljettaja ja tekee tasaisen hyvän perussuorituksen, niin juuri sellaisia tyyppejä me tarvitaan. Sellaisten miesten ja naisten varaan rakentuu suurin osa meidän kenttäarmeijasta.

Riippumatta siitä, onko haaveissa sotilasura vai onko tarkoitus selvitä varusmiespalveluksesta mahdollisimman vähällä vaivalla, on hyvä perussuoritus oiva lähtökohta jokaiseen suoritukseen.

Kun tekee kaiken hyvin, pääsee helpommalla. Vaikka motivaatio välillä olisi katkolla, kannattaa tehdä yksi kunnollinen suoritus ja homma on valmis. Sitten ei tarvitse tehdä uudestaan. Se helpottaa elämää tosi paljon.

Varusmiespalveluksen aikana kannattaa olla armollinen myös itselleen. Kukaan ei pysty suorittamaan virheettömästi ja onnistumaan kaikessa, vaikka palvelukseen suhtautuisi vakavasti ja pyrkisi aina tekemään parhaansa.

En minäkään ollut terävintä kärkeä varusmiespalveluksessa. Siellä oli monta juttua mihin hain, enkä päässyt, ja joitain tavoitteita jäi saavuttamatta.

Varusmiespalveluksessa hankittua osaamista kannattaa ylläpitää ja kehittää myös siviilissä

Keskeisin syy on se, että jos käytät elämästä puoli vuotta tai vuoden siihen, että jotain asioita opetetaan, opit homman ja susta tulee hyvä siinä mitä teet, niin olisihan se nyt järjen köyhyyttä, että kaiken sen osaamisen annetaan valua hiekkaan ja unohtua. Kyllä sitä kerran hankittua osaamista kannattaa ylläpitää. Kuten me ollaan nyt maailmalta nähty, niin näitä meidän taitoja saatetaan joskus kysyä ja tätä osaamista voi joskus joutua käyttämään.

Jos vapaaehtoinen maanpuolustus tai oman maanpuolustusosaamisen kehittäminen kiinnostaa, tarjoaa MPK monipuolista kurssitarjontaa ympäri Suomen. Kurssikalenteri löytyy osoitteesta www.mpk.fi, jonka kautta kursseille voi myös ilmoittautua.

Kannustan vahvasti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kurssitoimintaan. Nyt kun ensi vuoden koulutuksia täällä Lapissa suunnittelen, niin jos tänne meillekin saadaan kaikille kaikkea, niin kyllä muualtakin Suomesta löytyy kaikille sopivia kursseja. Eikä kannata unohtaa muidenkaan reserviläisyhdistysten koulutuksia. Esimerkiksi täällä Rovaniemellä meillä on aktiivista ampumatoimintaa, vaikkei se tapahdu MPK:n sateenvarjon alla.

Myös siviilissä hankittua koulutusta ja muuta osaamista voi hyödyntää vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa. Oma osaaminen kannattaa tuoda esiin kursseilla tai aluetoimistossa.

Helpoin ja vaikuttavin tapa on hakeutua oman alan kurssitoimintaan ja ottaa sitä kautta selvää millainen Puolustusvoimien näkökulma kyseiseen aiheeseen on. Vmp-upseerina olen itsekin käynyt valvomassa useita kursseja ja katson kurssin osallistujia aina sillä silmällä, että olisiko siellä sellaisia henkilöitä, joita pystytään nostamaan tuonne meidän eri tehtäviin.

Jos oma osaaminen on niin spesifiä, ettei suoraa MPK-liitännäisyyttä ole, kannattaa olla rohkeasti yhteydessä oman aluetoimiston vmp-upseeriin ja tarjota omaa osaamistaan. Minäkin saan reserviläisiltä jonkin verran sähköpostia, että terve Aku-setä, olen käynyt tällaiset ja tuollaiset koulutukset, että olisiko mitään hommia. Sitten me katsellaan millaisia hommia olisi.

Kuva: Lauri Toivanen, Puolustusvoimat

Törmäillään somessa!

Voit seurata kirjoittajaa Instagramissa @eqphoto.maisahyttinen. Facebookissa palvelee sivu Hevosvalokuvaaja Maisa Hyttinen.

Someja sopii käyttää yhteydenottokanavana esimerkiksi kisakuvatilauksissa ja muissa rennoissa yhteydenotoissa.

Ammatillisesti relevantimpaa sisältöä kannattaa etsiä LinkedInistä. Verkostoidun mielelläni!

Virallisemmissa asioissa voi laittaa sähköpostia osoitteeseen maisa@maisahyttinen.fi.