Tänään taidettiin nauttia viimeisestä talvipäivästä. Huomenna lämpö kipuaa lähes kymmeneen asteeseen ja seuraavat pari viikkoa näyttävät lupaavasti samanlaisilta! Nyt lunta on vielä jonkin verran (kuten kuvistakin huomaa), mutta aurinko lämmittää päivisin niin paljon että kuuma meinaa tulla. Avuton lumikerros tuskin kestää kovin montaa aurinkoista kymmenen asteen kevätpäivää! Tänään Sotilas hölkkäili liinassa jonkin aikaa. Sotilas tuli melko tuoreena juoksutettavana ja vain minä olen juoksuttanut sitä. Tottakai se on aina ollut mukava ja hyvä juoksutettava, muttei apulaisia ole ollut ainakaan jonoksi asti tarjolla. Ylläri oli melkoinen kun tällä kertaa liinan toisessa päässä olikin Roosa. Tavoitteena oli vain purkaa ylimääräistä energiaa, joten tavoite täyttyi onnistuneesti ihan hikeen asti. Kauaa ei uusi juoksuttajakaan jaksanut jännittää, vaikka Sotilas olikin vähän hukassa. Täysin ymmärrettävästi. Tottakai yhden ihmisen hevonen on vähän kateissa kun ihminen vaihtuu eivätkä kommunikointitavat suoraan kohtaa. Sotilaan kanssa olen yrittänyt välttää Pennun kanssa käyttämääni taktiikkaa, että etsitään vain jokin apu johon hevonen keksii vastata suunilleen oikealla reaktiolla. Tuloksena oli hevonen joka kyllä teki kaikki perusjutut ja vähän enemmänkin, mutta sekalaisilla ja vain yhden ihmisen kanssa toimivilla avuilla. Se oli vaikeaa.

Kaksi tänään otettua rakennekuvaa. Ensimmäisessä pitkä- ja notkoselkäinen ryhditön marsu ja seuraavassa huomattavasti ryhdikkäämpi ja tuttuun tapaan lyhyt- ja suoraselkäinen poni. Pieni kuvakulman, asennon tai pohjan muutos niin hevonen muuttuu kuvassa aivan toiseksi.. Yksi parhaista asioista valokuvaamisessa on se, että omilla valinnoillaan voi vaikuttaa niin paljon siihen miltä kohde kuvissa näyttää. Surkeankin näköisestä hevosesta saa oikeilla kuvakulmilla ja asennoilla hyvän näköisiä kuvia, joissa epäedulliset ulkonäkö-ominaisuudet eivät pistä silmään. Sotilaan tapauksessa ryhditön notkoselkäisyys kertoo kuitenkin pääasiassa kuvaajan virheistä.. Oikeasti sillä on niin lyhyt ja suora selkä kuin ponilla voi vain olla. Mutta ihan hyvältä se näyttää nyt, karvakin irtoaa!

Spämmään teitä talvikuvilla ihan urakalla, haha! Yllä pari kuvaa Sotilaasta muutaman päivän takaa.. Nyt talven mittaan olen entistä vakuuttuneempi siitä, että sen jalat ovat muuttuneet sisältä arpikudoksen sijaan kumiksi. Jo tullessaan se veti tolkutonta rallia pitkin liukasta ja epätasaista laidunta enkä oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Silloin en vielä ollut perillä Sotilaan ihan älyttömästä kipukynnyksestä, joten ajattelin ettei se kipeillä jaloilla viitsisi riehua. Riehuminen kuitenkin sulatti jaloista tasaisen ja kovan "turvotuksen" (jonka en oikeastaan uskonut koskaan katoavan) eivätkä jänteet ainakaan päässeet arpeutumaan turhan kireiksi. Meno ei niistä ajoista ole muuttunut ja kinttujen kestävyyttä testataan tarhan kuntoon katsomatta joka aamu. Rutiineihin kuuluu rauhallinen piehtarointi ja syöksy suoraan makuulta lentoon. Jollain ihmeellä se saa joka kerta oiottua jalkansa suunilleen alleen, vaikka kuvistakin voisi päätellä toista.

Piehtarointikuvia on kertynyt viimeiseltä viikolta riittämiin! Molemmat kieriskelevät lumessa aamuisin ja pitkin päivääkin. Toisaalta olen kyllä viettänyt melkoisesti aikaa ihan vain kyttäillen hevosia kameran kanssa. Mitäpä sitä ei tekisi välttääkseen ehdottoman pakollisen opiskelun? Halusin Sotilaasta haukottelukuvia (siitä on niitä kovin vähän) ja saadakseni haluamani istuskelin tarhassa jumppapallon päällä puolitoista tuntia ottamassa aurinkoa. Muiden kuvien ohella myös tuoreita ilmekuvia on kertynyt melkoinen kasa, joten niitäkin tullee runsaasti esille ihan lähiaikoina! Odottakaapa vain, hihi.