17: mistä sitä ikinä tietää..

17.12.2012 - Maisa Hyttinen

Tämä säästä valittaminen saa luvan riittää. (Vaikkakin tuolla on tälläkin hetkellä niin kamala myrskytuuli, että vain aavistuksen lihavaksi päässyt poniystäväni ankkuroi minut maahan pelastaessani sitä sisään.) Siispä joulukuun 17. päivän kunniaksi 17 faktaa! 10 Sotilaasta, 7 minusta.

SOTILAS

1. En keksi yhtään asiaa mitä Sotilas inhoaisi enemmän kuin sadetta. Vesisateessa se seisoo pää etujalkojen välissä ja selkä kyyryssä niin, ettei naama kastu ja sisälle on ihan järjetön kiire. Ratsastamisestakin tulee haasteellista kun hevonen väistää sadetta milloin mihinkin suuntaan ja turpa pysyy tiiviisti jossain ryntäiden ja polvien välimaastossa. Ainakin se osaa näyttää niin katoinkohdellulta, että pakko se on hakea sisälle.

2. Maailman paras maastoilukaveri! Se on aina yhtä turvallinen ja varma. Vielä ei ole tullut vastaan mitään sellaista mikä olisi Sotilasta pelottanut, vaikka olemme törmänneet ties mihin isompiikin pelottimiin: tiekarhusta tukkirekkoihin ja metsäkoneisiin. (Ja vaikkei ratsastaja aina olekaan ollut kovin hyvä tuki.) Asumme junanradan ja valtatien välissä ja siitä huolimatta suurin hirvitys pihapiirissä on naapurin kissa.

3. Helpon ruunan hankkiessani ajattelin saavani tasaisen jees-miehen. Todellisuus ei vastannutkaan ennakkokäsitystäni - sain melkoisen mielialahevosen. On päiviä, jolloin mikään ei huvita ja kaikki on ihan toivottoman tyhmää, vaikka yleisasenne kaikkeen puuhailuun onkin melkein yltiöpositiivinen. Välimuotoja mielialoilla ei kuitenkaan vaikuta olevan: kaikki on kivaa tai sitten mikään ei ole.

4. Sotilasta ei ole meillä mitattu, mutta paljaalla silmälläkin on havaittavissa, että se on yksi pienimmistä lämminveriystävistäni. Suurelta ja uskottavalta se näyttää vain juostessaan. Yleensä se on kuitenkin helppo sekoittaa jonkin rehunsa hyvin käyttävän ponirodun edustajaan hurjan 150 korkeussenttinsä ja melkoisen pyöreän ulkomuotonsa ansiosta. (Puhumattakaan siitä miten uskottava se on talvikarvassa.)

5. Lisänimen icebreaker sai alunperin hieman rasvaiseen kuntoon lipsahtanut tallikissa (joka vietti ja viettänee edelleen valtaosan elämästään olohuoneen sohvalla), mutta vielä hieman runsaamman lämpökerroksen kerännyt Sotilas pääsi lähes heti meille saavuttuaan mukaan hyvinsyöneiden ja mukavuudenhaluisten kerhoon. Jäänmurto-ominaisuudet ovat tietysti ihan hyödyllisiä, jos talvella joskus ulos joutuu.

6. Yleensä ammatissaan erityisen motivoituneet ravihevoset eivät ole reippaamassa vauhdissa parilla sormella hallittavissa. Minun kokemusteni mukaan Sotilas kuitenkin on. Olemme pärjänneet hyvin pehmeillä kolmipaloilla eikä ongelmia ole ilmennyt yksin eikä porukassa, vauhdista riippumatta. Rallitellessakin siitä löytyy jarrut eikä koskaan ole tavinnut huolehtia siitä, pysähtyykö hevonen. Oikea helmi ratsastaa.

7. Huolimatta siitä, että Sotilas on vanha, rutinoitunut ja älyttömän kokenut ajohevonen, se muistuttaa kärryjen edessä lähinnä parin vuoden ikäistä varsaa. Korvat nauliutuvat pystyyn ja ilme kirkastuu välittömästi. Kuski saa valita vauhdin, mutta suoraan juokseminen ei ilman jatkuvaa ohjausta onnistu. Kilometri kilometriltä paine ohjilla lisääntyy tasaisesti ja loppuun asti on aina yhtä kivaa.

8. Korvien ja niskan rapsuttaminen on ihanaa. Kaikkein huonoimpinakin päivinä mielenosoittaja rauhoittuu hetkeksi kun läheisyys tarkoittaa hillittyä ja mukavaa raapimista ilman mitään siihen kohdistuvia vaatimuksia. Pään kosketteleminen muutenkin on yllättävän mieluista verrattuna aikaisempiin kokemuksiini. Hyvinä päivinä kaikki läheisyys on kivaa ja takaisinkin se rapsuttaa nykyään huulilla hampaiden sijaan.

9. Ruoka on hyvää ja syöminen on kivaa. Aikaisemmin sain miettiä miten saan pidettyä hevoseni lihassa saaden kuitenkin ihan valtavan liikkumisentarpeen purettua, mutta Sotilaan kanssa pohdintaa aiheuttaa lähinnä se kuinka saan lemmikkini karistamaan kaiken ylimäärälihan itsestään. Sitä ilmestyy salakavalasti lisää aina kun tilanne alkaa näyttää hyvältä ja ruokkijana olen ihan toivottoman altis söpölle turvanvääntelylle..

10. Sotilas on mukavin ja rennoin harrastelukaveri jonka tiedän. Sen kanssa voi tehdä mitä tahansa ja se on aina innolla mukana kaikessa. Täydellisemmin käyttäytyvä hevonen ei enää voisi olla (no joo, on sillä joitakin pahoja tapoja jotka olen itse aiheuttanut) ja on älyttömän rentoa (ja minulle ehkä jopa vähän vierasta), ettei hevosen omista näppäristä tempuista tarvitse huolehtia jos se on jonkun muun hoidettavana.

IMG 0142x

MINÄ

11. Olen auttamatta varusteurheilija - uudet hevosvarusteet ovat aina yhtä kivoja. Toisaalta pidän vanhatki varusteet hyvässä kunnossa ja kotonakin on kivempi puuhailla puhtaissa ja siisteissä kamoissa.

12. Voisin syödä ihan älyttömästi herkkuja. On ärsyttävää joutua aina välillä kuuntelemaan huomauttelua siitä, miten hoikassa kunnossa olen, vaikka todellisuudessa suhteeni ruokaan on paljolti yhteinen Sotilaan kanssa.

13. Olen ihan älyttömän veltto käymään koulua. Siitä huolimatta selvisin yläasteelta yli kasin keskiarvolla ja jostain syystä löysin itseni lukioon mennessä pitkältä matikalta. Englanti on ehdottomasti vaikein aine ja pitkän matikan kirjoittaminen taitaa olla ainoa pakokeino pitkästä englannista..

14. Luen mielelläni, vaikka siihen on nykyään liian vähän aikaa. (Todellisuudessa aikaa olisi runsaasti, mutta addiktoiduin tietokoneeseen jo ties kuinka nuorena..) Koulutöissä 200 sivun teos meinaa olla ylivoimainen, mutta vapaa-ajalla mitä pidempi kirja sen parempi.

15. Olen käynyt ratsastuskoulussa yhden kesäleirin verran. Aloitin suunilleen polvenkorkuisena hoitamaan hevosia yksityistallilla ja samassa paikassa kävin siihen asti, kunnes oma hevonen ja hevosharrastukseni muutenkin siirtyi enemmän omilleen. En osaa mitään kummoisia temppuja hevosen selässä, mutta ainakin pysyn minkä tahansa eläimen selässä ja tunnen oloni turvalliseksi. Se riittänee.

16. Jostain syystä Toinen täydellinen mies on kestänyt minua jo yli vuoden. Ehkä puolitoista? Heppatytöt eivät minunkaan mielestäni ole mitenkään erityisen kuumaa kamaa, mutta ilmeisesti olen pysynyt harrastuksestani huolimatta riittävän siedettävänä, haha.

17. Pelkään pimeää ja vilkkaan mielikuvituksen kanssa on joskus ihan kamalaa. Asuminen eri rakennuksessa kuin muut tuotti aluksi vähän vaikeuksia ja vielä nykyäänkin nukun kaikkein parhaiten silloin kun vieressäni nukkuu joku.

ak

Törmäillään somessa!

Voit seurata kirjoittajaa hevosineen Instagramissa @maisahyttinen. Facebookissa palvelee sivu Hevosvalokuvaaja Maisa Hyttinen.

Someja sopii käyttää myös yhteydenottokanavana esimerkiksi kisakuvatilauksissa ja muissa rennoissa yhteydenotoissa.

Ammatillisesti relevantimpaa sisältöä kannattaa etsiä LinkedInistä. Verkostoidun mielelläni!

Virallisemmissa asioissa voi laittaa sähköpostia osoitteeseen maisa.hyttinen@123ride.fi.

Muista myös Hevoslehti RIDE!